Hallituksen valinnanvapausmalli vaarantaa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen tavoitteet: sekä kustannukset että terveyserot tulevat kasvamaan. Tätä on kritisoitu niin asiantuntijoiden, oppositiopuolueiden kuin nyt myös hallituksen omien kansanedustajien toimesta. Puutteellisesta uudistuksesta tulee kärsimään koko Suomi.
Terveyserojen kaventaminen palvelujen saatavuutta parantamalla on yksi soteuudistuksen keskeisistä julkilausutuista tavoitteista. Valinnanvapauden äkillinen laajentaminen vaarantaisi tämän toteutumisen, sillä sote-palveluiden markkinoistaminen on muissa pohjoismaissa lisännyt suhteellisen terveiden potilaiden palveluiden käyttöä. Nämä voimavarat ovat pois pienituloisten, matalasti koulutettujen ja huono-osaisten hoidosta, vaikka hyvinvointierojen kaventaminen edellyttää panostusta juuri heidän palveluihinsa.
Suomen terveyspalvelujärjestelmä on jo nyt kansainvälisellä mittapuulla poikkeuksellisen kustannustehokas, mutta nykyisenkin järjestelmän haasteena on terveyspalvelujen liiallinen kohdentuminen terveille ja hyväosaisille. Valinnanvapaus monimutkaistaisi palvelujärjestelmää entisestään ja aiheuttaisi katkoksia paljon palveluja tarvitsevien hoitoketjuissa.
Me vaadimme että jokaisessa maakunnassa turvataan laadukkaat julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Valinnanvapautta voidaan laajennetaan korkeintaan vaiheittain kokeilujen kautta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää eriarvoistavien vaikutusten seuraamiseen ja ehkäisemiseen. Vaativaa erikoissairaanhoitoa ja virkavastuulla tehtäviä päätöksiä kuten huostaanottoja ei saa avata markkinoille, vaan valinnanvapaus tulee ulottaa korkeintaan perusterveydenhuoltoon sekä rajattuihin erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalvelujen kokonaisuuksiin.
Markkinallistamiseen on otettava aikalisä, ja poistettava ensin hallinnolliset raja-aidat sosiaalihuollon ja terveydenhuollon väliltä. Jos yksityisiä palveluntuottajia päästetään sote-markkinoille, heille on kehitettävä huolella ja ajan kanssa toimivat kannustimet edistää meistä jokaisen terveyttä – myös huono-osaisten.
Palveluketjun on sujuttava jouhevasti silloinkin kun ihminen ei halua tai pysty aktiivisesti tekemään valintoja. Siksi haavoittuvassa asemassa oleville on tarjottava jatkuvaa palveluneuvontaa ja rinnallakulkijuutta. Mahdollisimman laaja kilpailu ei saa olla itseisarvo, vaan tärkeintä on tuottaa laadukasta palvelua tehokkaasti ja oikea-aikaisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon keskiössä ei saa olla kilpailevien palveluntuottajien voitontavoittelu vaan ihmisten hyvinvointi.