Parhaimmat dokumentit muuttavat maailmaa. Mä järkytyin, kun katsoin keväällä teollisen kalastuksen ongelmista kertovan Seaspiracyn, ja uskon monen tämän blogin lukijan jakavan nämä fiilikset.
Seaspiracy osoitti brutaalilla tavalla, että nykyisellään kalastus on sekä ekologisesti että sosiaalisesti kestämätöntä. Ratkaisuja dokumentti ei tarjonnut, mikä on sääli.
Tässä blogissa en kuitenkaan arvostele dokkareita, vaan esitän konkreettisia korjauksia EU:n kalastuspolitiikkaan.
Miten homma toimii?
Pankkitililläsi on rahaa, joka kasvaa vuosittain korkoa. Jos käytät tililtä rahaa vuodessa vain koron verran, on rahankäyttösi kestävää.
EU:n kalastuspolitiikka toimii samalla logiikalla: vuosittainen kalasaalis on yhtä suuri kuin kalakannan kasvu. Näin kalakannan koko pysyy vakiona vuodesta toiseen. Kalakannalle tavoitellaan sellaista kokoa, jolla sen kasvu on kaikista suurinta, ja mahdollistaa siten maksimaalisen kalasaaliin.
Tätä kutsutaan kestäväksi enimmäistuotoksi, joka ei kuitenkaan ole läheskään kestävää.
Mikä mättää ja mitä pitäisi muuttaa?
Niin kauan kuin kalastuskiintiöitä asettaessa tuijotetaan kerrallaan vain yhden kalalajin kantaa, jää kalastuksen ekosysteemitason vaikutukset huomioimatta. Teollisen mittakaavan kalastuksessa saaliiksi jää väistämättä myös muita mereneläviä kuin itse pääsaalista. Tällaisen sivusaaliin osuus voi nousta jopa yli puoleen kokonaissaaliista, jolloin sen vaikutukset meriekosysteemeihin ovat valtavia. Sivusaaliiksi jää myös esimerkiksi haita ja delfiinejä, jotka ovat huippupetoina äärimmäisen tärkeässä roolissa ekosysteemin säätelyssä. Tähän ongelmaan on jo herätty EU:ssa, mutta toistaiseksi toimet asian korjaamiseksi ovat olleet riittämättömiä. Yksinkertaisin keino olisi ottaa nykyisten kalastuskiintiöiden rinnalle omat kiintiöt myös sivusaaliille. Jos sivusaaliiksi jäävien huippupetojen määrää rajoitettaisiin sitovasti rangaistuksen uhalla, kalastajat siirtyisivät käyttämään sellaisia kalastusmenetelmiä, joilla sivusaalis olisi pienempi. Tämä vähentäisi huomattavasti koko meriekosysteemille aiheutuvia haittoja.
Kun kalakannat ovat globaalisti historiallisen alhaalla, tulisi kalastuspolitiikalla pyrkiä johdonmukaisesti kasvattamaan niiden kokoa kohti luonnollista tasapainotilaa. Kuten edellä mainitsin, EU:n kestävää enimmäistuottoa tavoittelevalla politiikalla kalakannasta saalistetaan sen vuosittainen kasvu pois joka vuosi. Kalakanta ei näin pääse elpymään. Parempi tavoite olisi taloudellisen enimmäisvoiton tavoittelu, sillä se johtaa yllättäen vähempään kalastukseen ja suurempiin kalakantoihin. Tätä on tutkittu runsaasti myös Suomessa.* EU:n tulisi kuunnella tutkittua tietoa ja siirtyä kestävän enimmäistuoton tavoitteesta taloudellista voittoa maksimoivaan kalastuspolitiikkaan.
EU:n kalastuspolitiikka jää vaillinaiseksi myös ilmastovaikutusten huomioinnissa. Teollinen kalastus aiheuttaa runsaasti negatiivisia ulkoisvaikutuksia, kuten esimerkiksi laivojen ilmastopäästöjä. Kalastusalukset tulisi ottaa mukaan EU:n päästökauppaan, jolloin niiden ilmastopäästöille saataisiin asetettua asianmukainen hinta. Tämä voisi vähentää hetkellisesti kalastuksen määrää, mikä antaisi kalakannoille aikaa elpyä. Pidemmällä aikavälillä kalastusaluksista kehitettäisiin kuitenkin vähäpäästöisempiä, mikä mahdollistaisi kalastuksen lisäämisen entiselle tasolle. Tämä ei siis ole kovin toimiva tapa säännellä kalasaaliista, mutta se kannattaa silti tehdä, jotta ilmastopäästöt saataisiin kuriin.
Kalastus vaikuttaa ilmastoon muillakin tavoin. Meret ovat mainioita hiilinieluja ja -varastoja. Hiilinielun toiminta perustuu siihen, että meristä löytyy hyvinvoivaa ja monimuotoista elämää. Meriluonnon monimuotoisuus on uhattuna monestakin syystä, ja yksi merkittävimmistä tekijöistä on teollinen kalastus. Ilmastokriisin torjuminen on haastavampaa ilman merten apua. Tästä syystä merten hiilinielut ja -varastot on turvattava ottamalla ne mukaan EU:n maankäyttöä koskevaan LULUCF-asetukseen, joka määrittää muun muassa metsien hiilinielujen laskentaperusteet. Meret ja kalat rinnastuvat hiilinieluina metsiin ja puihin, minkä pitäisi näkyä myös EU:n lainsäädännössä.
TLDR: Toivoisin EU:lta laajempaa näkemystä kalastuksen vaikutuksista talouteen, yhteiskuntaan, ekosysteemeihin ja ilmastoon.
*Aiheesta kiinnostuneille löytyy lisälukemista esimerkiksi Marko Lindroosin ja Maija Holman ansiokkaista tutkimuksista.
Kirjoittaja on ympäristö- ja luonnonvarataloustieteen opiskelija ja Vihreiden nuorten liittohallituksen talouspolitiikan vastaava