Feministisessä kunnassa meistä jokaisen on mahdollista elää turvallisesti ja toteuttaa itseämme. Kuntien päätöksenteon on oltava läpileikkaavasti feminististä. Tällä hetkellä keskiverto kunnanvaltuutettu on yli 50-vuotias mies. Etenkin nuoret ja vähemmistöt ovat aliedustettuina kuntien päätöksenteossa, ja tämä näkyy.
Onko kuntasi turvallinen naisille, vähemmistöille sekä lapsille ja nuorille? Kenen ehdoilla kunnassasi suunnitellaan puistot, julkinen liikenne tai aurausjärjestys? Ei ole yhdentekevää, onko kulkureittien varrella valoja tai pusikoita. Ei ole myöskään yhdentekevää, auraammeko ensin kävelykadut, jotta lastenrattaiden ja pyörätuolien kanssa pääsee helposti liikkumaan aamuisin, vai auraammeko ensin autotiet autoilijoita varten.
Kunnat toteuttavat feminismiä. Kunnissa päätetään merkittävistä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksistä, kuten maksuttomista kuukautissuojista ja ilmaisesta ehkäisystä nuorille. On tasa-arvokysymys, kohdistuuko kuukautissuojien ja ehkäisyn hankkiminen vain kohdullisille. Etenkin nuorilla varallisuuserot korostuvat perhetaustan johdosta, kun mahdollisuudet oman rahan hankkimiseen ovat rajalliset. On kunnan tehtävä varmistaa, että jokainen nuori saa tarvitsemansa kuukautissuojat sekä ehkäisyn, ja se on myös taloudellisesti ja inhimillisesti kestävää politiikka. Nuorten ilmainen ehkäisy on jo tuottanut tulosta monissa kunnissa aborttien ja teiniraskauksien vähenemisenä. Jos jättäisimme kuukautissuojat pois, ja vuotaisimme vapaasti bussien, koulujen ja kirjastojen penkeille, menisikö kuukauttakaan ennen kuin kuukautissuojat olisivat kaikille ilmaisia, ja niitä olisi helposti saatavilla?
Mielenterveyspalvelut tuotetaan kunnissa, ja on kuntien vastuulla, saako apua mielenterveysongelmiin matalalla kynnyksellä vai vasta kuukausien jonottamisen jälkeen. Kuinka nopeasti pääsee keskustelemaan omasta jaksamisestaan? Opetetaanko koulussasi mielenterveyden ensiapua? Pitäisikö?
Kunnat ovat kasvattajia. Opetammeko kouluissa yhdenvertaisuutta ja avoimuutta, vai hyväksymmekö kouluväkivallan ja syrjinnän? Onko kouluissa tarpeeksi tukea erilaisille oppijoille, ja voiko oppimiseen keskittyä ilman pelkoa syrjäytymisestä? Saako tarvittaessa oppia pienemmässä ryhmässä pätevän pedagogin tuella, vai onko tuurista kiinni, oppiiko lukemaan tai laskemaan kunnolla? Onko resursseja tukea ajoissa, vai annetaanko ongelmien eskaloitua ja osaamiserojen kasvaa? Löytyykö turvallisia aikuisia koulutuksen nivelvaiheissa, joilla on aikaa nähdä ja kohdata jokainen lapsi tai nuori muutoksen keskellä?
Feministinen kunta huomioi myös ihmisoikeudet kaikessa päätöksenteossa. Kunnat ovat merkittäviä kuluttajia ja työllistäjiä, ja on vastuutonta, että viime vuosina on selvinnyt kuntien palkkaavan koulujen ja päiväkotien siivoojiksi ihmisiä, joiden työoloja voidaan verrata orjuuteen. Eikä ole ihan sama, tarjotaanko koulujen ruokaloissa ulkomailta tuotua halpaa lihaa vai suomalaista nyhtökauraa, kun toinen on epäeettistä ja edistää ilmastonmuutosta, ja toinen taas edistää ilmastotyötä sekä työllistää vastuullisesti Suomessa.
Rasismille ei tule antaa tilaa. Sen lisäksi, että kunnissa tulee panostaa antirasismiin niin kouluissa kuin siirtymällä anonyymin rekrytointiin, on myös syytä miettiä millaista kielenkäyttöä valtuutetuilta sallitaan. Se, että edes Pride-liputukseen osallistuminen ei ole itsestäänselvyys kaikissa kunnissa, kertoo kuinka kesken yhdenvertaisuustyö on. Suomessa ei ole yhtäkään kuntaa, jossa kaikki asukkaat olisivat cis-heteroita, ja siksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistäminen on jokaisen kunnan tehtävä.
Sinä päätät onko kuntasi huomenna feministinen. Äänestä kunnallisvaaleissa 13.6. tai ennakkoon 26.5.-8.6.