Kuka maksaa ja kuka osallistuu?
Tätä kysymystä pohdin päässäni, kun luin valtiovarainministeriön tiedotetta hallituksen kehysriihipäätöksistä. Orpo ja Purra yrittävät epätoivoisesti kääntää Suomen ”velkalaivaa” korostaen erityisesti, että tällä kertaa kokonaisuudessa on huomioitu päätösten oikeudenmukaisuus.
Hallituksen käsitys oikeudenmukaisuudesta asettuu melko kyseenalaiseksi, kun tarkastellaan hallituksen esittämiä veronkiristyksiä. Yleisen arvonlisäverokannan nosto koskee kaikkia kuluttajia, mutta eniten ne osuvat kaikista pienituloisimpiin. Vaikka alvin ja erityisesti haittaverojen korostus voisi kuulua myös vihreään työkalupakkiin, pitäisi kulutusverojen korotus aina kompensoida jotenkin pienituloisimmille. Nyt toimitaan päinvastoin, kun ensin tehdään historialliset sosiaaliturvaleikkaukset ja sen päälle tehdään heidän arjestaan entistä kalliimpaa. Yli 80 000 euroa tienaavien symbolinen ansiotuloveronkiristys ei juuri lihota valtionkassaa, varsinkaan vuoden alusta voimaan tulleiden isompien verohuojennusten jälkeen.
Hallituksen sysimusta väri näkyy hyvin myös menopuolen priorisoinneissa. Erityisesti nuoret ja opiskelijat ovat joutuneet hallituksen silmätikuiksi, kun opiskelijat siirretään yleisen asumistuen piiristä tasoltaan tuntuvasti heikommalle opintotuen asumislisälle, ammatillisesta koulutuksesta leikataan jopa 100 miljoonaa euroa ja toisen asteen maksuttomuus vesitetään rajaamalla se alle 18-vuotiaisiin. Koulutusleikkaukset ovat todella lyhytnäköisiä: esimerkiksi Opetusalan Ammattijärjestö OAJ on arvioinut, että ammatillisen koulutuksen leikkaus voisi tarkoittaa esimerkiksi 1350 opettajan potkuja. Koulutuksesta leikkaaminen on tulevaisuudesta leikkaamista.
Käsittämätöntä on erityisesti nuoren kuntoutusrahan ikärajan nostaminen 18 vuoteen; miksi hallitus ei näe opiskelukyvyltään heikentyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten opiskelun ja kuntoutumisen tukemista sekä työllistymisen edistämistä järkevänä? Muutenkin työn merkitystä korostava hallitus tuntuu suhtautuvan yllättävän penseästi osatyökykyisten työllistämiseen ja työllisyyttä edistäviin palveluihin. Hallitus muun muassa lakkauttaa Työkanava Oy:n, jonka erityistehtävänä on ollut kaikkein vaikeimmassa olevien osatyökykyisten työllisyyden edistäminen ja poistaa työttömyysturvan aktiiviajan korotusosat, jotka ovat kannustaneet työttömiä osallistumaan työllistymistä edistäviin palveluihin. Kuka näistä ihmisistä ottaa jatkossa kopin, kun sosiaalipalveluistakin leikataan ja sairaalaverkkoa karsitaan? Hallituksen peräänkuuluttama oikeudenmukaisuus on kaukana, kun päätösten seuraukset kantavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat opiskelijat ja osatyökykyiset.
Harva kiistää, etteikö Suomen julkisen talouden kestävyyttä olisi parannettava ja velkaantumisen kasvua taitettava. Nuorilta, opiskelijoilta ja sairailta leikkaamiselle on kuitenkin vaihtoehtoja. Minne jäivät ympäristölle haitalliseen toimintaan kohdistuvat verotoimenpiteet, yritystukien karsiminen ja työeläkkeiden indeksijäädytys? Taloutta voi ja pitää sopeuttaa oikeasti oikeudenmukaisesti.