Haluan aloittaa tämän tekstin toivottamalla voimia Viertolan koululaisille, omaisille ja opettajille.
Yhteiskuntamme lapset ja nuoret voivat tutkitusti huonosti. Lapsia jatkuvasti ohjataan yhteiskunnan toimesta itsenäisempään kasvamiseen ja yhä vain pienenevät resurssit koulussa eivät mahdollista oppilaan yksilöllistä kohtaamista ja mahdollisten ongelmien huomaamista riittävän ajoissa.
Sen lisäksi vaadimme yhä vain nuoremmilta kohtuuttoman paljon. Lapsen tulee voida olla lapsi. Lapsen tulee voida olla huolettomasti lapsi niin kotona kuin koulussa.
Lapsen työtä on leikkiä sisällä leluilla, ulkona ulkovälineillä. Ei käsiaseilla. Äitinä en voi olla ajattelematta sitä, miten vain 12 vuotiaan lapsen tilanne on voinut mennyt niin epätoivoiseksi, että ainoaksi ratkaisuksi hän näkee luokkahuoneessa ampumisen ja kuinka yhteiskuntamme on voinut pettäää nämä alakoululaiset pahimmalla mahdollisella tavalla.
Nuorten yhä heikkenevään tilanteeseen vaikuttaa myös sosiaali- ja terveysalan ahdinko. Suomalainen terveydenhoito on muuttunut päivystysluontoiseksi ennaltaehkäisyn sijasta. Koulussa järjestettävät terveystarkastukset sakkaavat ja mielenterveyden haasteita vähätellään, eikä erityistä tukea tarvitsevat saa riittävää apua. Näin syntyy ketjureaktio ja tukea tarvitsevat tipahtavat yksitellen hyvinvointiyhteiskuntamme turvaverkkojen suurien reikien läpi.
Lääkityksellä pyritään ratkaisemaan suurin osa ongelmista kunnes nuori on turta jonka jälkeen hän yrittää hakea dopamiinia muualta. Sen sijaan, että ongelmiin pyrittäisiin ennalta pohtimaan ratkaisuja, akuuttia tilannetta yritetään epätoivoisesti hoitaa pohtimatta sen kummempia juurisyitä.
Tämän kuun alussa voimaan astuneet sosiaaliturvaleikkaukset kohdistuvat kaikista koviten nimenomaisesti lapsiin ja nuoriin. Yhä useamman nuoren mahdollisuus harrastaa ja sitä kautta päästä turvallisiin ympyröihin katoaa sosiaaliturvan leikkauksien myötä.
Tämän pitäisi herättää jokainen poliitikko siihen, kuinka kestämätöntä on leikata lasten ja nuorten kasvurauhasta. Lasten ja nuorten ei tule joutua kantamaan valtion taloustilanteen ratkaisuja harteillaan. On täysin epäoikeudenmukaista, miten samaan aikaan esimerkiksi kaljan hintaa laskettiin, mutta lastensuojelun jälkihuollosta leikattiin.
Nämä ovat arvovalintoja. Vaihtoehtoja on. Ennaltaehkäisevä tuki ja riittävät resurssit niin koulussa kuin sosiaali- ja terveydenhuollossa voi olla nuorelle kultaakin kalliimpaa.