Elokapinan kymmenpäiväinen Syyskapina näkyi ja kuului vastikään Helsingissä. Mukana oli niin nuoria kapinallisia kuin huolestuneita isovanhempiakin, jotka yrittivät väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden keinoin herätellä yhteiskuntaa ja etenkin päättäjiä ilmastokriisin kiireellisyyteen. Elokapina onnistui tehtävässään herättämällä ihmisissä tunteita, kun Mannerheimintietä ei päässytkään huristelemaan autolla töihin.
Elokapina paljastaa myös aikamme suurimman ristiriidan: syvän kuilun vallitsevan talousajattelun ja tiedeyhteisönkin peräänkuuluttamien ilmastotoimien välillä. Tutkijat ovat jo vuosikymmeniä varoitelleet, että nykyinen elämäntapamme on kestämätön. Viimeisimpänä samaa sanomaa toisti elokuussa julkaistu uusi IPCC-raportti.
Historioitsija Yuval Harari maalailee kirjassaan Homo Deus isoa kuvaa siitä, miten yhteiskunta rakentuu myyteille eli yhteiskunnassa jaetuille puheille, tarinoille ja kertomuksille. Myytit vaikuttavat Hararin mukaan vahvasti siihen, millaista elämää pidämme hyvänä ja millaista ihmistä onnistuneena. Kulttuurikäsitysten vaikutusta politiikassa esillä oleviin asioihin ja tapaan puhua niistä ei tulisi aliarvioida.
Mutta miten myytit sitten liittyvät ilmastokriisiin? On puoluerajat ylittävä yhteisymmärrys siitä, että ilmastonmuutos uhkaa yhteiskuntiemme tulevaisuutta. Tämä tilanne on erityisesti rikkaiden länsimaiden aiheuttama. Samaan aikaan kuitenkin tahto konkreettisiin ja vaikuttaviin ilmastotoimiin on kiven alla. Tämä johtuu tiukasti ajattelumaailmaamme ohjaavasta länsimaisesta myytistä; ikuisesta talouskasvusta ja hyvinvointivaltioideologiasta, jonka avulla tavoitellaan kansalaisille jatkuvasti korkeampaa elintasoa. Tällä jaetulla tarinalla, myytillä, emme pärjää kovin montaa erää nyrkkeilykehässä ympäristökriisiä vastaan.
Brittiekonomi Kate Raworthin mukaan talous ei ole muusta yhteiskunnasta erillinen osa, jota tulisi pitää itseisarvona. Tämän ajatuksen pohjalta on syntynyt niin kutsuttu donitsitalousteoria. Teoria kuvaa taloutta rengasmaiseksi – kuin donitsiksi. Renkaan sisäpuolella mitataan ihmisten hyvinvointia, jonka ei tule olla ristiriidassa luonnon hyvinvoinnin kanssa. Ihmisten hyvinvoinnin mittareita donitsin sisäpuolella ovat esimerkiksi tasa-arvon toteutuminen, koulutus, puhdas vesi ja rikollisuuden vähyys. Donitsin ulkorenkaalla olevat indikaattorit mittaavat ympäristön tilaa. Näitä ovat muun muassa hiilidioksidipäästöt ja biodiversiteetin tila. Mitä suurempi donitsi on, sitä suuremmat ovat ihmisen aiheuttamat ympäristöhaitat.
Vihreät nuoret pyrkii olemaan Raworthin tapaan talousajattelun myytinmurtaja. Talouspolitiikamme keskeisenä tavoitteena on ihmisten hyvinvoinnin lisääminen planetaarisissa rajoissa. Taloudellisesta kestävyydestä ei voida puhua niin kauan kuin ilmakehään päästetään enemmän hiiltä kuin sieltä sidotaan, biodiversiteetti ei vahvistu vaan heikkenee ja luonnonvaroja ryöstetään tulevilta sukupolvilta lineaarisella kerskakulutuksella.
Myös suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuus riippuu siitä, kuinka onnistumme sovittamaan taloutemme planeetan asettamiin rajoihin. Ilmastotoimien vastustaminen ei ole vastuullista talouspolitiikkaa, vaan päinvastoin se uhkaa Suomen kilpailukykyä, valtiontalouden vakautta ja hyvinvointivaltion palveluiden rahoittamista. Ilmastopolitiikkaa jarruttamalla Suomeen ei synny uusia kestäviä työpaikkoja eikä täältä nouse maailmalle uusia vihreitä vientituotteita. Tätä ajattelua avataan tarkemmin Vihreiden nuorten uudessa talouspoliittisessa ohjelmassa, joka hyväksytään marraskuussa liittokokouksessa.
Me emme halua takertua ideologiassamme talouskasvuun. Bruttokansantuote, joka mittaa tuotannon määrää, on kapeakatseinen ja puutteellinen mittari kuvaamaan talouden kehitystä. Talouspolitiikan ykkösprioriteettina ei pidä olla BKT:n kasvattaminen keinoja kaihtamatta, vaan ihmisten hyvinvoinnin lisääminen, ilmastonmuutoksen torjuminen ja luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen. Kun alamme mittaamaan taloudessa tärkeimpänä pitämiämme asioita, ihmisen ja ympäristön hyvinvointia, muutamme myös talousjärjestelmän olemusta. Kun tuotannolle asetetaan ympäristön kantokyvyn mukaiset kriteerit ja rajat, palvelee se selkeämmin näitä hyvinvoinnin mittareita.
Tulevaisuudessa talouspoliittiset väännöt käydään siitä, miten talouden uusia mittareita – luonnon ja ihmisen hyvinvointia – saadaan kasvatettua. Tällöin vaarallinen myytti on taltutettu ja talous pyörii kestävästi planetaarisia rajoja kunnioittaen.
Lähteet
AR6 Climate Change 2021:The Physical Science Basis. (n.d.). Retrieved from https://www.ipcc.ch/report/ar6/wg1/’
Harari, Y. N. (2017). Homo deus: A brief history of tomorrow. Signal, and imprint of McClelland & Stewart.Raworth, K. (2017). Doughnut economics: Seven ways to think like a 21st century economist. Chelsea Green Publishing.