Takana on pitkä kevät, joka on vienyt voimia itse kultakin. Keväällä moni joutui uuden äärelle – opettajien piti miettiä opetustavat uudestaan, kun opetus siirtyi laitteiden äärelle, ja opiskelijoiden piti löytää uudet rytmit arkeen ja tavat toteuttaa opintojaan etänä. Harjoittelut saattoivat peruuntua, kevään kirjoitukset aikaistuivat tai kursseihin saattoi tulla äkillisiä muutoksia. Siksi toivonkin, että olette saaneet kesän aikana myös levättyä mahdollisten kesäopintojen tai kesätöiden ohella ja palauduttua keväästä, sekä kerättyä energiaa syksyn koitoksia varten.
Toisella asteella opinnot on jo syksyn osalta aloitettu, kun taas korkea-asteella opinnot ovat alkamaisillaan. Koulun alku herättää meissä monenlaisia tunteita – kenties olet aloittamassa uudet opinnot, ja sua jännittää millaisia opiskelukavereita ja opintoja syksy tuo tullessaan, tai olet jo alkanut miettimään, mistä voisit tehdä opinnäytetyön, kandin tai gradun. Tai ehkä mielen päällä on syksyn tai kevään kirjoitukset, tai harjoitteluiden ammatilliset näytöt.
Oli kyseessä mikä vain, on todella tärkeää, että me kiinnitämme huomiota siihen, mitä meidän keho tarvitsee ja mitä me jaksamme, jotta osaamme pysähtyä ajoissa. Meidän ei tarvitse osata kaikkea tai tietää kaikesta kaikkea, koska me olemme opiskelijoita. Meidän työ on oppia uutta, ja siksi kukaan ei oleta teiltä täydellistä tietämystä kaikesta.
On täysin normaalia kaatua yrittäessään, sillä se on osa oppimista, eikä sen tarvitse olla huono asia. Epäonnistuminen voi parhaillaan olla hyväkin asia, sillä itse olen epäonnistumisten kautta löytänyt oman paikkani maailmassa. Ilman sitä, että unohdin lähettää amiksen musiikkialalle ennakkomateriaalin ysiluokalla, en todennäköisesti istuisi työpöytäni ääressä kirjoittamassa teille tätä tekstiä. Tai jos olisin korkeakoulujen yhteishaussa päässyt ensimmäiseen valintakohteeseeni opiskelemaan tuottajaksi Tampereelle, en todennäköisesti olisi löytänyt kutsumustani järjestötyöhön näin nuorena.
Adéle Nurmela
Liittohallituksen jäsen