Yhdysvalloissa yritettiin vallankaappausta. Se ei alkanut siitä, kun äärioikeistolaiset mielenosoittajat valtasivat Kongressitalon, vaan ennemminkin loppui siihen.
Kaikista vioistaan ja ongelmistaan huolimatta Yhdysvallat on kuitenkin edelleen demokratia, ja demokratiassa valta vaihtuu vapailla vaaleilla. Trump on republikaanipuolueen tuella jo pitkään yrittänyt haastaa tätä vallanvaihtoa ja horjuttaa sitä tukevia demokraattisia instituutioita. Yritykset alkoivat jo hyvissä ajoin ennen marraskuisia vaaleja, joissa valittiin sekä Yhdysvaltain presidentti että monia edustajia kongressiin. Postilaitoksen toimintaa rampautettiin, pyrkimyksenä hankaloittaa äänestämistä postitse. Postiäänten tiedettiin suosivan demokraatteja, ja etenkin pandemian aikaan niiden rooli korostuu erityisen paljon. Samalla Trump alkoi jo ennen vaaleja puheissaan rakentamaan narratiivia siitä, että demokraatit tulevat harjoittamaan laitonta vaalivilppiä.
Yhdysvaltain demokraattiset instituutiot kuitenkin kestivät, ja vaaleissa Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi valittiin demokraattien Joe Biden, ja demokraatit pitivät myös edustajainhuoneen enemmistön itsellään. Senaatin hallinta jäi auki, kunnes tammikuun Georgian osavaltion uusintavaaleissa demokraatit voittivat niukasti myös sen hallinnan. Demokratia teki tehtävänsä ja valta vaihtui.
Trump liittolaisineen ei tätä kuitenkaan hyväksynyt. Hänen johdollaan republikaanit alkoivat esittämään syytteitä vaalivilpistä, ja monien osavaltioiden vaalituloksia haastettiin oikeuteen, jossa jutut yksi kerrallaan kaatuivat perättöminä. Samaan aikaan väläyteltiin mahdollisuutta käyttää armeijaa vallanvaihdon estämiseksi, ja kuten vuodetusta puhelinkeskustelusta käy ilmi, Trump yritti myös painostaa vaaliviranomaisia väärentämään äänestystulosta edukseen. Samalla Trumpin hallinto on kieltäytynyt yhteistyöstä Bidenin kampanjan kanssa vallanvaihdoksen käytännön asioiden järjestelyssä.
Tässä ilmapiirissä ei ole mikään yllätys, että jännite lopulta purkautui väkivaltaisuutena. Kongressitalon valtaus oli suoraa seurausta siitä aggressiivisuuden ja vihamielisyyden lietsonnasta, jota paitsi Trump myös republikaanipuolue ovat jo pitkän aikaa harjoittaneet. He kylvivät, ja nyt Yhdysvallat niittää.
Huomion ei tule kuitenkaan liikaa keskittyä Kongressitaloon. Postilaitoksen toiminnan karsiminen, laillisten porsaanreikien etsiminen ja hämärät puhelinkeskustelut eivät ole tekoina yhtä näyttäviä kuin Kongressitalon valtaaminen MAGA-lippujen liehuessa, mutta ne ovat kuitenkin yrityksiä torjua laillinen, demokraattinen vallanvaihto, ja sellaisina paljon tehokkaampia ja vaarallisempia kuin organisoimaton mellakka. Lopulta yhdysvaltalaisen demokratian saattoikin pelastaa ennen kaikkea Trumpin epäpätevyys. Hän ei onnistunut organisoimaan kannatusjoukkojaan ja liittolaisiaan tehokkaasti, ja hallitsematon väkivallan purkaus sai lopulta republikaanitkin kääntämään hänelle selkänsä. Puolue-eliitti olisi voinut vielä hyväksyä salonkivallankaappauksen, mutta hyökkäys kongressiin oli liikaa. Vallankaappaus oli ohi. Trump hävisi, mutta joku vähän fiksumpi ja organisoituneempi olisi samassa tilanteessa saattanut onnistua.
Yhdysvaltain demokratia on kuitenkin kaikkea muuta kuin turvassa. Sikäläinen äärioikeisto on edelleenkin suosittua, järjestäytynyttä ja aseistautunutta, eikä yksi epäonnistuminen tule heitä lannistamaan. On hyvin mahdollista, että virheistä opitaan ja seuraavalla kerralla yritys kaapata valta ei enää ole yhtä haparoiva ja onneton. Instituutiot kestivät nyt, mutta nekään eivät kestä loputtomasti.
Äärioikeistoa tuleekin vastustaa kaikkialla ja aina, eikä vasta silloin kun he jo miehittävät hallintorakennuksia. Heille ei tule antaa tilaa kaduilla, kabineteissa eikä mediassa, eikä heidän kanssaan tule tehdä mitään yhteistyötä. Republikaanit saivat nyt oppia kantapään kautta sen historiasta tutun tosiasian, että jos fasismille antaa pikkurillin, se syö äkkiä koko käden.
Tämä kaikki ei myöskään koske ainoastaan Yhdysvaltoja. Äärioikeiston nousu on nähtävissä kaikkialla länsimaissa, ja olisi tavattoman naiivia ajatella, etteikö vastaavanlaisia vallankaappausyrityksiä voisi tapahtua myös Suomessa. Tällä hetkellä kotimaisia mielipidemittauksia johtaa äärioikeistopuolue perussuomalaiset, jonka politiikka, retoriikka ja toimintatavat ovat hyvin samanlaisia kuin heidän yhdysvaltalaisilla aateveljillään.
Suomalainen demokratia ei sekään ole kaikkivoipa. Meillä on demokratiaa vain niin kauan, kuin itse päätämme sitä ylläpitää ja suojella. Yhdysvaltojen tapahtumat osoittavat, kuinka heikkoja demokraattiset instituutiot lopulta ovat, jos ne päätetään jättää heitteille.