Yhdysvaltalainen teknologiasektori on kilpailukyvyllään rökittänyt eurooppalaisen vastineensa. Menestys voi herättää kateutta ja halua toistaa asiat samalla tavalla meillä. Amerikkalainen teknologiasektori on merkittävä talouden uudistaja niin määrällisesti kuin laadullisesti katsottuna, eikä talouden uudistamisen tarvetta voi kiistää, mutta tuovatko juuri nämä uudistukset yhteiskunnalle enemmän hyvää vai pahaa? Kuitenkin amerikkalaisen teknologiasektorin valtavasta investointimäärästä on otettava mallia, sillä laadullinen muutos hyvää elämää tuottavaan kestävään talouteen vaatii sitä.
Amerikkalaisyritykset dominoitavat teknologiamarkkinoita. Maailman suurimmista 50 teknologiayrityksestä neljä on eurooppalaisia. Oli kyse hakukoneista, somesta, pilvipalveluista tai alustataloudesta, kaikki suosituimmat vaihtoehdot ovat pienen amerikkalaisen yritysjoukon käsissä. Lisäksi amerikkalaisten teknologiayhtiöiden osakkeet tekevät pörssissä huikeita tuloksia. Rahalla saa valtaa, joten rahojen päätyminen amerikkalaissijoittajien taskuihin tietysti herättää kateutta, mutta syytä mallin ottamiseen ei ole.
On valtava epäonnistuminen, ettei yhdysvaltalaisten monopolien muodostumista ole onnistuttu torjumaan kummankaan puolen Atlanttia, sillä monopoliasema tuo valtaa hyväksikäyttää kuluttajia. On harmi, että esimerkiksi pikaviestimissä on hyväksytty ajatus siitä, että pikaviestittely on mahdollista vain saman sovelluksen käyttäjien välillä. Todellisuudessaainoa tekninen este sovelluksesta toiseen viestittelylle on se, että sovellusten rajapinnat on tarkoituksella suljettu. Politiikalla pitäisi luoda standardeja ja purkaa monopoleja, ei pyrkiä luomaan omia kilpailevia jättiläisiä.
Monopolikehityksen lisäksi pitää huomata, ettei näiden yritysten liikevaihto perustu ihmisten elämänlaadun parantamiseen. Esimerkiksi somejätit tekevät tuottoa myymällä mainoksia. Mainosten päätarkoitus on luoda ihmisille kulutushaluja, kun ihmiset voisivat elää onnellista elämää myös ilman juuri sellaista kulutusta. Lisäksi mainostusta tehostetaan viattoman oloisella psykologisella manipulaatiolla, joka koukuttaa käyttäjiä ja vangitsee huomion, sekä käyttäjien massavalvonnalla markkinointiprofiilien luomiseksi. Pilvipalvelualustat taas rakentavat datakeskuksia, joihin kaikki tämä massavalvonnassa kerätty data ja koukuttava sisältö säilötään.
Väitteet, kuten ”USA ja Kiina syöksyvät tulevaisuuteen” ja ”Amerikka kehittää, Eurooppa sääntelee”, ovat iskulauseita, jotka pursuavat uskoa lineaariseen edistykseen ja vapaiden markkinoiden kaikkivoipaisuuteen. Ei täällä pidä pelätä säännellä teknologiasektoria niinkin paljon, että jotkut yritykset vetäytyisivät EU:sta – sehän nimenomaan avaisi mahdollisuuksia parempien vaihtoehtojen käyttöönotolle. Ei pidä myöskään yrittää tehdä voittoa samoilla teknomonopolien menetelmillä, sillä niistä ei ole yhteiskunnallista hyötyä.
Yhdestä asiasta on kuitenkin tärkeä ottaa mallia: se on taloutta laadullisesti uudistavien investointien määrä. Johdonmukaisuutta tarvitaan, jotteivät energiansäästöt johda luonnonvarojen kulutuksen lisäämiseen tai työntekijän tuottavuuden parantaminen kuormittavampaan työelämään. Teknologian sääntely haitallisten vaikutusten kitkemiseksi tuo politiikkaan johdomukaisuutta, mutta sen rinnalla investoinnit mahdollistavat sen, ettemme jää kilpailijoidemme jalkoihin. Teknologiset muutokset mahdollistavat talouden ja hyvinvoinnin muutoksia, jotka eivät perustu riiston lisääntymiseen tai luonnonvarojen kulutuksen kasvuun. Talouden uudistaminen yhteisen hyvinvoinnin ja kestävyyden lisäämiseksi vaatii suuria investointeja, myös muilla aloilla kuin teknologiasektorilla. Siksi on sääli, että vallitseva velkapelko Suomessa ja EU:ssa estää kannattavien investointien tekemisen.