Suomen tulee vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä puolella vuoteen 2030 mennessä ja päästä nollapäästöihin vuodeksi 2045. Tavoitteeseen on vielä pitkä matka. Sekä liikkumistottumukset että -tavat tarvitsevat täysremontin. Keinoista ei kuitenkaan onneksi ole pulaa.
Fossiilisista polttoaineista luopumista on tuettava esimerkiksi lisäämällä sähköautojen latauspisteitä. Tämän tärkeys korostuu erityisesti harvemmin asutuilla seuduilla, joissa oman auton käyttäminen on välttämätöntä. Samalla autoilun kokonaismäärää on kuitenkin vähennettävä. Parhaiten tämä onnistuu kaupunkiseuduilla ja tiiviimmin asutuilla alueilla. Pyöräliikennettä ja kävelyä on tuettava rakentamalla parempia pyörä- ja kävelyteitä, ja niiden kunnossapidosta on huolehdittava nykyistä paremmin. Joukkoliikennettä kehittämällä ja pitämällä hinnat maltillisina tehdään julkisilla kulkemisesta saavutettavampaa yhä useammalle.
Tärkeä rooli on myös liikenteen siirtämisessä raiteille niin kaupunkiseutujen lähiliikenteessä kuin maakuntien välisessä kaukoliikenteessäkin. Raitioteitä ja lähijunaliikennettä tarvitaan lisää. Kaukojunaliikenne taas tarvitsisi suurempaa remonttia: junavuoroja ja pysähdyspaikkoja tarvittaisiin lisää, ja monet rataosuudet ovat kunnostamisen tarpeessa. Tällä hetkellä yhteydet Helsinkiin ovat enimmäkseen kunnossa, mutta poikittaiset yhteydet ovat puutteellisia ja matkustajille hankalia. Ns. sisämaan yöjunan palauttaminen liikenteeseen helpottaisi junamatkustamista erityisesti Itä- ja Etelä-Suomen kaupunkien välillä.
Myöskään lentoliikennettä ei voi jättää huomiotta liikenteen päästöjä vähentäessä. Lentoliikenne on kansainvälisesti nopeimmin kasvava päästöjen lähde ja lentämisen hiilijalanjälki matkustajaa kohden on valtava. Lentokerosiinin verovapauden purkamisen lisäksi lyhyemmistä kotimaan lennoista tulisi luopua kokonaan, ja taittaa ne matkat maateitse.
Suuria yhteiskunnallisia muutoksia ei saada aikaan ilman, että jotain muuttuu. Toistaiseksi keskustelu liikenteen päästöistä on junnannut pahasti paikoillaan. Ehdotuksiin löytyy paljon ein sanojia, mutta vähän vaihtoehtoja. Totuus nyt kuitenkin on se, että olemme rakentaneet liikkumisemme täysin kestämättömälle pohjalle, eikä sellaista vaihtoehtoa ole olemassa, ettei mitään tarvitsisi tehdä.
Sitä paitsi, sen lisäksi että tällaisilla toimilla saadaan liikenteen päästöt laskuun, tehdään niillä myös kaupungeista mukavampia ja viihtyisämpiä paikkoja asukkailleen. Vähemmän fossiililiikennettä tarkoittaa puhtaampaa kaupunki-ilmaa ja vähemmän meteliä, ja kaupungeista saa suunniteltua viihtyisämpiä, kun niin paljon pinta-alaa ei tarvitse varata autoilun tarpeisiin. Liikkumisesta tulee saavutettavampaa, kun se ei nojaa niin vahvasti oman auton omistamiseen.
Kun remontti on valmis ja hiilineutraali liikenne todellisuutta, tulemme ihmettelemään, miksei näin tehty jo aikaisemmin.