Liityin Vihreisiin viime eduskuntavaalien alla. En voinut vielä äänestää, mutta halusin silti antaa tukeni sellaiselle liikkeelle, jossa luonto- ja ilmastokysymykset ovat aina kärkevästi esillä. Kiertelin vaalien alla ahkerasti eri puolueiden kojuja, ja silti vain Vihreiden luona puheet ympäristöstä olivat muutakin kuin pelkkiä korulauseita.
Noista ajoista on jo pitkälti yli kolme vuotta aikaa. Sittemmin olen saanut kunnian ja luottamuksen olla poliittisessa paikallistoiminnassakin mukana, tarkemmin Keiteleen kunnanvaltuutettuna. Pitkin vaalikautta olen myös aina seurannut uutisia siitä, kuinka maamme hallituksessa on välillä todella hankalaa löytää yhteisymmärrystä ja riittävän hyviä ratkaisuja luontokadon ja ilmastokriisin selättämiseksi.
On totta, että puolueiden suhtautumisessa näihin asioihin on isoja eroja.
Huomasin sen taannoin myös kuntapolitiikassa. Kun viime vuoden loppusyksystä valmistelin valtuustoaloitetta ilmasto- ja lähiluontotyön aloittamiseksi kotikunnassani Keiteleellä, kutsuin siihen mukaan kaikki muutkin valtuustoryhmät. Aloitteessa vaadittiin mm. kuntien ilmastoverkosto Hinkuun liittymistä sekä arvokkaiden luontoalueiden kartoittamista kunnan omistuksista. Sain ennen kokousta vain pari yksittäistä viestiä valtuustokollegoiltani, ja lopulta vain yksi valtuutettu päätyi allekirjoituskaverikseni Vasemmiston ryhmästä. Isoin puolue, Keskusta, jätti samaisessa kokouksessa ilmastoasioista pöytäkirjaan kannanoton, jonka pääviesti oli, että ilmastonmuutos on tärkeä asia. Niin. Niinhän se on tärkeä asia.
Ja oli kai siellä joku lause siitäkin, kuinka maanviljelijöitä ei saisi aina syyllistää kaikesta.
Tuli niitä korulauseita vastaan tai ei, niin yhdestä asiasta kaikilla päätöksenteon tasoilla on kyllä puutosta. Se asia on kriisitietoisuus. Elämme todella maailmassa, jossa tapahtuu miljoonia asioita samaan aikaan, ja sotakoneetkin pauhaavat ympäriinsä. Siltikin ilmasto lämpenee ja luonnon monimuotoisuus heikkenee kaikkialla. Muutos voi olla hidasta ja näkyä alussa vain paikoitellen, mutta Luontoäiti on tarkka. Se ei unohda ja se kertoo, kun sitä sattuu. Kun jäätiköt sulavat ja lajeja kuolee sukupuuttoon, hallituskokoonpanolla taikka yleisillä julkilausumilla ei siinä vaiheessa ole enää mitään väliä. Toimia on tehtävä nyt, ja kaikki pitäisi saada niihin mukaan.
Viime eduskuntavaalit olivat ehkä ilmastovaalit, mutta eikö jokaisten vaalien sietäisikin olla? Olemme tällä hallituskaudella nähneet, että vaikka ympäristöasiat nostettaisiinkin vahvasti agendalle, ei niiden edistäminen ole helppoa, jos julkinen keskustelu ja kriisitietoisuus jää aina päivänpolttavien aiheiden alle. Puolueiden erot myös vaikuttavat käytännön työskentelyyn ja siihen kuuluisaan kunnianhimon tasoon. Jos ympäristöihmiset lähtevät sankoin joukoin äänestämään, he voivat myös saada sanansa vahvemmin framille.
Toivoa on siis aina. Vaikka valtakunnanpolitiikka onkin välillä hidasta, tempoilevaa eikä se välttämättä tyydytä kaikkia, voi lähempänäkin vaikuttaa.
Tiedätkö, onko sinun kotikuntasi- tai kaupunkisi strategia ilmasto- ja lähiluontomyönteinen? Mainitaanko siellä sähkösopimusten ekologisuudesta taikka julkisomisteisten metsien preferoiduista hakkuutavoista? Kunta- ja kaupunkistrategioilla ohjataan KAIKKEA kunnallista päätöksentekoa läpi toimialojen. Se on kuin pieni hallitusohjelma, joka linjaa tietyksi aikakaudeksi toiminnan kehityskohdat ja pidemmän aikavälin tavoitteet. Siellä jos jossain tulisi mainita esimerkiksi CO2-päästöjen vähentämisestä ja kukkaniityistä pölyttäjille!
Yleensä paikkakunnilla kerätään asukaspalautetta ja -ideoita strategioista, ja tällöin yksittäisenkin kuntalaisen mahdollisuus vaikuttaa voi muuttua varsin merkitykselliseksi. Lopulta kansallisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa vain määränsä verran – paikallisiakin tekoja ja ajattelunmuutosta tarvitaan.
Olin itse mukana kommentoimassa Keiteleen nykyistä kuntastrategiaa, vielä silloin olin rivikuntalainen. Sain joitain sanamuotokorjauksia läpi, mutta ympäristöteemat jäivät ehdotuksistani huolimatta pitkälti puuttumaan. Kannatti kuitenkin yrittää, sillä sain palautteestani ajatuksia, joita käytin myös kuntavaaleissa. Jokainen kylä ja jokainen kaupunki ei ole esimerkiksi ilmastoahdistuneelle nuorelle mitenkään helppo toimintaympäristö, mutta vain aktiivinen kansalaisuus edistää muutosta. Huomaan ilokseni nykyään, kuinka muutkin päättäjät alkavat todella tiedostaa ilmastonmuutoksen torjumisen mahdollisuuksia Keiteleellä, ja sekin on jo jotain – Alku konkreettisille teoille. Kunhan ilmasto- ja lähiluontoaloitteeni tulee Keiteleellä takaisin pöydälle, olen varma, että saamme päättäjäporukallamme siihen aiempaa enemmän innostusta ja ideoitsijoita mukaan.
Lannistua ei siis pidä koskaan. Sinäkin voit vaikuttaa. Jos päättäjä sanoo sinulle, että ilmaston ja luonnon eteen on jo tehty tarpeeksi asioita, hän valehtelee. Kysyppä ensi eduskuntavaaleissa eri puolueiden ehdokkailta, millaisia ratkaisuja heillä on näihin elinaikamme kohtalokkaimpiin kysymyksiin. Jos kuulet korulauseita, tiedät, että tässä olisi aktiivisen kansalaisuuden paikka tökkäistä asiaa hieman paremmaksi.