Investointeja tarvitaan paremman elämän tavoitteiden saavuttamiseksi. Niitä tarvitaan, kun haluamme toteuttaa ekologisen jälleenrakennuksen ja siirtyä hyvinvointitalouteen. Energiantuotannon, asumisen, ruoan, liikkumisen ja vapaa-ajankin infrastruktuuri pitää rakentaa uudelleen, jotta pääsemme eroon fossiiliriippuvuudesta ja keskittymään hyvinvoinnin lisäämiseen.
On typerää investoida tavoitteiden vastaisesti. Kestävä investoiminen ei ole sitä, että ensin joustetaan yhdestä kestävyystavoitteesta, jotta sitten päästään toiseen. Hallitus haluaa lisää investointeja välittämättä muista tavoitteista, mikä on kestävyyden näkökulmasta epäjohdonmukaista politiikkaa.
Hallituksen hyväksynnällä Sakatti Miningin kaivoshanke Viiankiaavan Natura-alueella, Terrafamen Kolmisopen-kaivoshanke Sotkamossa ja Keliberin litiumkaivos ja -jalostamo Kokkolassa saivat EU:n strategisen hankkeen aseman, vaikka niihin liittyy ympäristöllisiä ja sosiaalisia ongelmia. Erityisen törkeä on Viiankiaavan hanke, jossa seuraavaksi odotetaan, että hallitus myöntää luvan poiketa Natura-suojelusta – siis tuhota ainutlaatuisia soita ja vesistöjä.
Hallituksen esityksestä eduskunta hyväksyi vuonna 2024 lakimuutoksia, joiden perusteella vihreän siirtymän energia-, kaivos- ja teollisuushankkeet saavat poiketa vesienhoidon ympäristötavoitteista. Lakimuutokset sallivat vesistöjen erinomaisen tilan heikentämisen, mikä pahimmillaan voi vaarantaa Suomen viimeiset erinomaisessa kunnossa olevat vesistöt. Näin päätettiin, vaikka suomalaisista 68 % ei hyväksy sitä, että vihreän siirtymän hankkeille annetaan rakennuslupa, jos ne heikentävät lähivesistöjen tilaa.
Seuraavaksi hallitus haluaa muun muassa vapauttaa osan ampumaradoista ympäristölupamenettelystä, jotta Suomeen avattaisiin enemmän ampumaratoja. Kyllä Suomeen tarvitaan ampumaratoja itsenäisyyden säilyttämiseksi ja energia-, kaivos- ja teollisuushankkeita, ettemme jää täysin tuonnin varaan. Mutta niitä pitää rakentaa ilman, että heikennämme omaa ympäristöämme, jolla on itseisarvo ja josta juuri meidän hyvinvointimme on riippuvainen.
Valtion pitäisi ohjata enemmän kohti kestävyystavoitteita, eikä löysätä ohjausta, jota on jo liian vähän. Äänekosken biotuotetehtaassa, joka lisää tarvetta hakkuille, ei ole mitään kestävää nykyisellään, mutta jos hakkuumääriä rajoitettaisiin kestävälle tasolle, olisi biotuotetehtaiden rakentamisessa järkeä, varsinkin jos – toisin kuin Äänekoskella – siellä valmistettaisiin pitkäkestoisia tuotteita. Jos valtio ohjaisi kohti kestävää kulutusta, myöskään Atria tuskin olisi investoinut broileritehtaaseen, joka lisää sen broilerintuotantokapasiteettia 40 %, koska silloin tiedettäisiin, että lihankulutus olisi laskussa.
Puutteellisen ohjauksen takia nykyiset vihreän siirtymän investoinnit menevät harakoille, mikä ei ole suomalaisten eikä myöskään suomalaisyritysten etu. Tavoitteet korkealle ja tiukempia rajoja, siten investoinnitkin luovat kestävää hyvinvointitaloutta.