Sisältövaroitus: itsemurha, itsetuhoisuus
Maailman itsemurhien ehkäisypäivää on vietetty vuodesta 2003 lähtien aina syyskuun 10. päivänä. Itsemurhien ehkäisypäivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta itsemurhista ja niiden ennaltaehkäisystä ja lisäksi vähentää itsemurhiin liittyvää stigmaa. Yksi päivän tärkeimpiä sanomia on, että itsemurha on estettävissä.
Tänä vuonna itsemurhatilastoja on varjostanut viime kevään 15 prosentin kasvu, jonka voidaan tulkita johtuvan ainakin osittain vallitsevasta pandemiatilanteesta. Poikkeustilanne on vaikeuttanut monen mielenterveyspotilaan asemaa ja lisäksi vaikuttanut heihin, jotka eivät ole aiemmin poteneet mielenterveysongelmia. Itsemurha ei ole kuitenkaan selitettävissä yhdellä syyllä ja aina yksilöstä ei ole havaittavissa varoitusmerkkejä. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että oikeanlaista apua saa ajoissa ja matalalla kynnyksellä.
Suomessa on otettu askeleita kohti konkreettisia toimia itsemurhien ehkäisemiseksi. Vuonna 2020 ilmestyi osana kansallista mielenterveysstrategiaa itsemurhien ehkäisyohjelma, joka huomioi 36 ehdotusta toimenpiteiksi itsemurhakuolemien estämiseksi. Vuosina 2020 – 2030 voimassa oleva ehkäisyohjelma pyrkii laajaan ennaltaehkäisyyn vaikuttamalla niin itsemurhiin liittyviin asenteisiin esimerkiksi median, tiedotuksen ja tutkimuksen välityksellä, sekä konkreettisiin keinoihin tukea riskiryhmiin kuuluvia, vaikuttaa itsemurhakeinoihin, varmistaa varhaisen tuen tarjonta ja kehittää hoitoa. On pidettävä huoli, että itsemurhien ehkäisyohjelmassa suunnitellut toimenpiteet, kuten hoitohenkilökunnan osaamisen vahvistaminen ja kriisityön kehittäminen ulotetaan toimintaan asti.
Siinä missä itsemurhien ehkäisyohjelma pyrkii vaikuttamaan rakenteisiin, myös yksilö voi auttaa itsemurhien ehkäisyssä. Mielenterveysongelmia voi olla vaikeaa tunnistaa, puhumattakaan vaikeudesta lähestyä mielenterveysongelmia potevaa läheistä. MIELI Suomen Mielenterveysseura kehottaakin tänään itsemurhien ehkäisypäivänä kampanjassaan kysymään läheisiltään ”Mitä kuuluu?”. Kenenkään pelastaminen ei ole toisen vastuulla, mutta läsnäolon ja kuunteluhalukkuuden osoittaminen voi ehkäistä itsetuhoisia aikeita. On myös todistettu, että suoraan itsemurhasta kysyminen ei kasvata itsemurhan riskiä, vaan päinvastoin auttaa ja antaa yksilölle luvan käsitellä pahaa oloaan muidenkin, kuin itsensä kanssa.
Itsemurhat ovat äärimmäinen esimerkki siitä, mihin mielenterveysongelmat voivat pahimmillaan johtaa. Tärkeä osa itsemurhien ennaltaehkäisyä on saada mielenterveyspalvelut ja niiden saavutettavuus kuntoon. Lisäksi on tärkeää, että itsemurhista ei vaieta. Itsemurhien käsitteleminen julkisessa keskustelussa ehkäisee leimautumisen pelkoa, lisää tietoisuutta sekä itsemurhista, että hoitopalveluista ja myönteiset tarinat selviytymisestä voivat helpottaa hoitoon hakeutumista.
Emmi Lundán
Liittohallituksen jäsen