Tekoäly ei kysele. Se tulee nyt ryminällä, haluttiin tai ei. Se näkyy töissä ja vapaa-ajalla, hyvässä ja pahassa. Se tulee viemään työpaikkoja. Se on varma juttu.
Työn lisäksi se vie tällä hetkellä ihan hirmuisen määrän energiaa ja puhdasta vettä. Se luo uutta ”taidetta” oikeiden taiteilijoiden töitä yhdistelemällä ja uusia kuvia oikeiden valokuvaajien valokuvia yhdistelemällä. Siinä on siis ekologisia ongelmia sekä tekijänoikeusongelmia. Jo nämä yksinään olisivat ihan hyvä peruste tekoälyverolle: verotetaan sitä enemmän, mitä halutaan vähemmän. Jos musiikin generoiminen tekoälyllä ois kalliimpaa kuin maksaa artistille, niin yritykset ilman muuta valitsis sen artistin mieluummin.
Mutta sitten toisaalta.
Aina teollisesta vallankumouksesta alkaen, kun koneet alkoivat korvata ihmisiä ja tuottavuus otti ison harppauksen, olemme koko ajan kulkeneet kohti suuntaa, jossa talouden kehitys ei perustu sille olettamalle, että ihminen tekee kaiken työn. Nyt on meneillään tekoälyn vallankumous. Ennustan, että ennemmin tai myöhemmin koneet, robotit ja muu automatiikka tulee tekemään valtaosan työstä, jos ei kaikkea. Eikä ihmistä tarvita niin paljoa, jos ollenkaan.
Tuottavuus siis porskuttaa eteenpäin, mutta me syöksymme kohti väistämätöntä massatyöttömyyttä. Mutta jonkun pitäisi edelleen kuluttaa niitä yritysten tarjoamia palveluita ja tuotteita, joita varten yritykset sen tekoälyn ovat ottaneet käyttöön. Siinä on ilmeinen ristiriita, jonka takia olisi kohtuullista, että osa tekoälyn luomasta arvonlisästä sujahtaisi myös kansan taskuun. Eli käytännössä verotettaisiin yhteisöjä, jotka korvaavat tekoälyllä ihmisten tekemää työtä. Tarkalleen ottaen verottaisimme sitä laskennallista arvonlisää, jota tekoäly luo.
Mihin tekoälyvero auttaisi?
Tekoälyn työstä syntyneellä rahalla voisi rahoittaa esimerkiksi työn veronkevennyksiä tai jopa perustuloa. Samaan aikaan tekoälyn viemä työ mahdollistaa sen, että ihmiset tekevät vähemmän. Tällöin luontaista olisi, että myös työviikko lyhenee ja vapaa-aika lisääntyy. Ja hei, tässä tilanteessa edes oikeistosedät eivät voisi mussuttaa, että työttömät elää heidän työllään. Ei, he eläisivät tekoälyn työllä.
Vitsit sikseen, tekoälyverolla voisimme pitää huolta hyvinvointivaltion rahoituksesta myös tulevaisuudessa. Kun työntekijöitä korvataan tekoälyllä, palkkaverot ja sosiaalimaksut pienenevät, vaikka yrityksen tuotanto edelleen kasvaisi. Uusi vero tulisi siten paikkaamaan menetettyjä tuloveroja.
Myös tulonjako tasapainottuu, kun tekoälyn hyödyt eivät kasaannu omistajille ja sijoittajille samalla, kun osa työntekijöistä voi menettää toimeentulonsa. Tekoälyverolla voidaan myös rahoittaa koulutusta, tiedettä ja tutkimusta, jottei tekoälyn itsensä kehitys hidastu. Toisaalta myös ihmiset voisivat uudelleenkouluttautua niille aloille, joilla tekoäly ei ole yhtä laajasti käytössä.
Ja toistaiseksi on niin, että tekoälyllä on valtavat negatiiviset ulosvaikutukset. Se kuluttaa valtavasti puhdasta vettä sekä energiaa, jota tuotetaan edelleen laajasti fossiilisilla polttoaineilla. Myös tekoälyn aiheuttaman työttömyyden voi tulkita negatiiviseksi vaikutukseksi, jolla olisi ihan perusteltua olla hinta.
Uhka vai mahdollisuus?
Ongelmia voisi tulla sitten valvonnan kanssa. Yrityksillä pitäisi olla jonkin sortin raportointivelvollisuus, josta ilmenisi, mitä tehtäviä on automatisoitu. Merkittävät AI-järjestelmät voitaisiin rekisteröidä. Tekoälyn käytöstä voisi olla kirjanpitoa ja AI-järjestelmät tulisi velvoittaa pitämään käyttölokeja. Yritykset voisivat välittää verottajalle myös vaikutusarviot tekoälyn käyttöönotosta. Sitten ongelmaksi tulee byrokratia, johon ratkaisu olisi – tietysti – tekoäly.
Tekoälyllä voi olla massiivinen potentiaali ja suuret hyödyt. Vastavuoroisesti se voi olla suuri uhka työllisyydelle ja veropohjalle. Veron tavoitteena ei olisikaan estää tekoälyä, vaan jakaa sen hyödyt järkevämmin. Tämän vuoksi ratkaisu voisi olla tekoälyvero.