Lauantaina vietettiin paitsi monia valmistujaisjuhlia myös maailman pyöräilypäivää.
Sen jälkeen kun opin pyöräilemään, en ole millään muulla kulkupelillä liikkumista arjessa tehnyt. Polkupyörä on osoittautunut mitä mainioimmaksi kulkupeliksi kaupunkiin. Polkaisen sillä kätevästi palveluiden ääreen, eikä minun tarvitse suunnitella menoja julkisten aikataulujen perusteella. Pyöräillessä säästän samalla luonnonvaroja, vähennän päästöjä ja saan terveydelle tärkeää hyötyliikuntaa ja hyvän mielen. Varsinainen win-win-tilanne siis. Pääsen pyörällä niin kätevästi töihin, harrastuksiin ja palveluiden ääreen, että voisin kuvitella eläväni ilman autoa.
Suomen isoja pyöräilykaupunkeja ovat Oulu ja Joensuu. Ne ovat panostaneet esimerkillisesti pyöräilyn olosuhteiden parantamiseen. Esimerkiksi Joensuussa kaupungin keskustaa halkoo sekä pohjois-etelä että itä-länsisuunnassa pyöräkadut, joilla kalpaa polkaista yliopiston kampukselle tai keskustaan kahvilaan. Joensuussa asuessani ei käynyt mielessäkään, että tarvitsisin elämääni autoa ja polkupyöräily oli kulkumuoto muiden joukossa. Ei tarvinnut kehittää itselle pyöräilijän identiteettiä selvitäkseen liikenteen seassa vaan sai vain hilpaista menemään läpi kaupungin. Kylmät ja lumiset talvetkaan eivät haitanneet, kun kaupunki aurasi huolella pyöräilyn pääväylät ja muisti itse pukeutua sään mukaisesti ja vaihtaa alle nastarenkaat.
Valitettava totuus on, ettei pyöräily kuitenkaan ole monessa kunnassa ollut liikennesuunnittelun keskiössä. Turvallisia pyöräteitä puuttuu, auraus on onnetonta ja pyöräparkkeja ei ole riittävästi. Harmitus oli itselle suuri, kun muutin viime syksynä uuteen kotikuntaani, sillä pyöräily ei ole täällä samalla tavalla juttu kuin Joensuussa. Viime talvena kirosin teiden huonoa talvikunnossapitoa, kun piti vaihtaa rämpimään kävellen auraamattomille väylille. Hieman kateellisena muistelen vierailua Alankomaihin ja Amsterdamin valtavan kokoisia parkkihalleja polkupyörille samalla, kun etsin telinettä, johon pyöräni tukevasti lukita, jotta sitä ei varastettaisi. Ei täällä kaikki aivan surkeasti ole, vaikka parannettavaa löytyykin.
Pyöräilyn edellytysten edistäminen on kuntien liikennesuunnittelussa keskeistä, kun pyrimme siirtymään kohti hiilineutraaliutta. Tässä kunnat voivat tehdä paljon. Liikenneturvallisuus paranee, kun pyöräilijät pääsevät omille kaistoilleen pois autoilijoiden ja jalankulkijoiden joukosta. Autoteiden ruuhkaisuus vähenee ja liikenne sujuvoituu, kun yhä useampi ottaisi lyhyille matkoille auton sijasta allensa polkupyörän. Hyvä talvikunnossapito parantaa myös kaupunkitilan esteettömyyttä. Ei sovi myöskään unohtaa pyöräilyn merkitystä kansanterveyden edistämisessä, jossa arkiliikunta on yksi keskeinen tekijä fyysisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä.
Pyörällä siis pääsee, mutta vain jos pyöräilyn edellytyksiin panostetaan!