Poliittisessa keskustelussa on viime päivinä käsitelty tapahtunutta, jossa päihdeaddikti riisti henkensä sosiaalisen median suorassa lähetyksessä. Nainen striimasi usein ja käytti niistä päihteitä, sekä kertoi pahasta olostaan. Hän ei ole ainoa. Ilmiö on brändätty termillä “rappiostriimaaja.”
Poliitikkojen keskustelu on keskittynyt erityisesti toiveeseen lakimuutoksesta, jossa nuorten oikeuksia puhelimen tai sosiaalisen median käyttöä rajoitettaisiin.
Koska heidän ei kuuluisi nähdä tällaista sisältöä.
Keskustelusta puuttuu kuitenkin kokonaan yksi näkökulma: se nainen, joka kuoli.
Politiikassa keppihevostelu tarkoittaa sitä, että ajankohtaista tapahtumaa käytetään perusteluna jonkin toisen poliittisen tavoitteen edistämiselle. Sillä saa helpommin palstatilaa omalle poliittiselle aiheelle, mutta se vie palstatilaa siltä, mitä oikeasti tapahtui.
Usein keppihevostelusta hyötyy mediaseksikkäät ihmisryhmät, kuten lapset, ja kärsii ne ihmisryhmät, joihin nähdään liittyvän poliittinen riski, kuten päihdesairaat. Käytännössä keppihevostelu tarkoittaa päihdeaddiktien kohdalla sitä, että poliittinen keskustelu heihin liittyvistä ilmiöistä ohjataan aivan toisenlaisiin ja toisen ihmisryhmän kysymyksiin.
Päihdesairaan hätä muuttuu perusteluksi ja keskusteluksi esimerkiksi lasten kännykkäkiellosta, kaupunkikuvan valvontakameroiden lisäämisestä tai jopa maahanmuuton rajoittamisesta. Silloin keskustelu siitä, miten päihdeaddikteja voisi auttaa, jää käymättä.
Keppihevostelussa päihdesairaat päätyvät poliittisen keskustelun välineiksi, mutta harvoin sen keskiöön.
Lapsien ei kuuluisi nähdä itsetuhoisuutta sosiaalisessa mediassa, se on selvä. Emme halua kuitenkaan Vihreissä nuorissa nyt käyttää palstatilaa kertoaksemme näkökulmaamme kännykkäkiellolle. Sen sijaan me haluamme haastaa kaikki poliittiset nuorisojärjestöt kertomaan ratkaisunsa Suomen päihdekriisiin. Emme väitelläksemme, vaan jotta kerrankin päihdeaddiktit ovat keskustelun keskiössä.
Vihreät nuoret ovat ehdottaneet Suomeen päihdehoitotuomioistuinta. Siinä rikoskierteessä päihdeaddiktion vuoksi oleva voi syylliseksi toteamisen ja rangaistuksen toimeenpanon välillä hakeutua hoitoon ja vieroittua. Tuomari käyttää mandaattiaan siirtääkseen rangaistuksen toimeenpanoa ja jos hoito onnistuu, lopuksi rangaistus on yhdyskuntapalvelua. Historia tietynlaisista rikoksista rajaa osallistujan pois ja valinta katsotaan aina kokonaisharkintaa käyttäen.
Jopa 82 % heistä, jotka ovat toista kertaa tai enemmän vankilassa, ovat päihdesairaita. Päihdetuomioistuinmallin (AODTC) on todettu olevan Uudessa-Seelannissa kustannustehokas ja inhimillinen.
Joten: mikä on sinun ratkaisusi?