Viime päivinä julkisessa keskustelussa on puitu Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) 12.1.2023 julkaisemaa sivistyskatsausta, jossa kuvataan Suomen koulutus- ja kulttuurisektorin kehitystä viime vuosikymmenien ajalta nykypäivään. Erityisesti keskustelua ovat herättäneet katsauksessa todetut heikkenevät oppimistulokset ja niiden taustalla vaikuttavat syyt. Katsauksen mukaan oppimistuloksiin vaikuttavat yhä enemmän asuinalue, vanhempien sosioekonominen asema ja tausta.
Erityisesti suurissa kaupungeissa koulujen väliset erot oppimistuloksissa ovat kasvaneet koko 2000-luvun. Kehityksen voidaan katsoa osittain johtuvan kaupungin väestön sisäisestä segregaatiosta. OKM:n selvityksessä todetaan, että PISA-tutkimuksissa on havaittu perhetaustan merkityksen suomalaisoppilaiden osaamiselle ja oppimistuloksille jopa voimistuneen 2000-luvun myötä. Erityisen huolestuttavaa on, että erot tyttöjen ja poikien osaamisessa ovat kasvaneet verrokkimaihin nähden merkittävästi. Myös kouluterveyskyselyiden vastaukset osoittavat, että nuoret voivat huonommin kuin koskaan ennen. Nuorten lisääntynyt pahoinvointi vaikuttaa negatiivisesti oppilaiden kykyyn keskittyä opetukseen ja innostua oppimisesta.
OKM:n selvityksen lisäksi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tuore tutkimus perusopetuksen matematiikan ja äidinkielen tulosten pitkittäisarvioinnista 2018–2020 on herättänyt keskustelua mediassa. Tuloksista ilmenee, että maahanmuuttajataustaiset oppilaat, erityisesti pojat, jäävät jälkeen muista. Perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran mukaan yksi syy oppimistulosten heikkenemiseen on “oppilasaineksen” muutos. On täysin pöyristyttävää, että Purra syyttää oppilaita heikoista oppimistuloksista. Kommentteihin tiivistyy jälleen kerran perussuomalaisessa puolueessa rehottava rasismi, jossa maahanmuuttajat nähdään muita vähempiarvoisena. Heikot oppimistulokset kertovat ennemminkin siitä, että oppilaat tarvitsevat enemmän tukea kouluissa.
Kuluvalla hallituskaudella läpi 2010-luvun koulutukseen tehtyjä leikkauksia on pyritty paikkaamaan tekemällä koulutukseen historiallisia taloudellisia panostuksia sekä toteuttamalla oppivelvollisuusuudistus. Lisäksi tällä hallituskaudella tasa-arvoraha on vakiinnutettu lainsäädäntöön. Rahalla pyritään tasaamaan eroja ja vahvistamaan oppimisen edellytyksiä niissä kouluissa ja päiväkodeissa, joissa on eniten haasteita. Esimerkiksi Helsingissä on saatu hyviä tuloksia ns. positiivisen diskriminaation määrärahan jakamisesta tällaisiin peruskouluihin. Vuosille 2022–2023 tasa-arvorahaan on varattu yhteensä 90,4 miljoonaa euroa.
Yhä heikkeneviin oppimis- ja kouluterveyskyselyiden tuloksiin tulee suhtautua vakavasti ja panostuksia koko koulutussektorille jatkaa. ”Erityissuojelun” sijaan ala tarvitsee lisää aikuisia: luokan- ja aineenopettajat tarvitsevat avukseen erityisopettajia ja koulunkäyntiavustajia, jotta tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevilla oppilailla on yhdenvertaiset mahdollisuudet oppia.
Oppimistulosten laskua ei ratkota yksin kouluissa. Kuten OKM katsauksessa sanotaan, huono-osaisuus heijastuu suoraan kouluihin. Lisäresursseja tarvitaan siis koulutuksen lisäksi sosiaalialalle. Kevään eduskuntavaaleissa määritetään, viuhuuko julkisella sektorilla leikkuri vai tehdäänkö panostuksia tulevaisuuteen. Määrätietoinen työ oppimistulosten parantamiseksi vaatii koulutuksen resurssien lisäämistä. Tätä työtä Vihreät ovat sitoutuneet tekemään.