Suden kannanhoidollinen metsästys on ollut käynnissä alle kolme viikkoa, mutta yli 80 sutta on jo ammuttu. Susia metsästetään, vaikka susi on erittäin uhanalainen laji, eikä susikanta kestä näin voimakasta metsästystä. Lakiesitys kannanhoidollisesta metsästyksestä oli poikkeuksellisen huonosti valmisteltu, ja siinä heitettiin romukoppaan kaikki lainvalmistelun perusperiaatteet.
Susien kannanhoidollista metsästystä perustellaan useilla kyseenalaisilla väitteillä, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua. Siksi aiomme nyt oikoa kyseenalaisimpia väitteitä.
Väite 1: “Susi on vaaraksi ihmiselle”
Susien pelätään olevan vaaraksi myös ihmisille. Susireviirien alueilla on esimerkiksi tilanteita, joissa lapsille on järjestetty varmuuden vuoksi koulukuljetuksia, koska koulumatkojen on pelätty olevan susien vuoksi vaarallisia. Lasten turvallisuus ja perheiden kokema huoli on tärkeää ottaa vakavasti. Tutkimustiedon perusteella sudet kuitenkin välttelevät ihmisiä, eikä niiden aiheuttama riski ihmisille ole osoittautunut merkittäväksi. Suomessa luonnonvarainen susi ei ole tappanut ihmistä yli sataan vuoteen. Terve susi ei ole vaarallinen ihmiselle, vaan pelkää ihmistä usein enemmän kuin ihminen sutta. Monissa Euroopan maissa susia on moninkertaisesti tiheämmin kuin Suomessa, eikä susi näissäkään maissa aiheuta todellista vaaraa ihmiselle.
Väite 2: “Susi on vaarallinen metsästyskoirille”
Usein susien metsästystä perustellaan sillä, että se on vaaraksi metsästyskoirille. Kun tarkastellaan, miten paljon koiria kuolee susivahinkoihin suhteessa muihin kuolinsyihin, näyttää kuva kuitenkin hyvin erilaiselta. Esimerkiksi vuonna 2024 liikenneonnettomuuksissa kuoli 2 210 metsästyskoiraa, kun petovahinkoihin kuoli 103. Liikenne on siis metsästyskoirille huomattavasti suurempi vaara kuin pedot. Tehokkaampi tapa vähentää metsästyskoirien kuolemia olisikin vähentää autoilua. Lisäksi petovahinkoja suurempi osuus metsästyskoirien kuolemista on niiden lopettaminen omistajansa aloitteesta, kun koira ei ole soveltunut metsästämiseen.
Väite 3: “Metsästäminen lisää susien ihmisarkuutta”
Susien metsästystä perustellaan usein myös sillä, että susia metsästämällä voidaan lisätä niiden ihmisarkuutta. Ajatuksena on, että näin sudet pysyisivät metsässä eivätkä tulisi ihmisten lähelle ja saalistaisi lemmikkejä ja kotieläimiä. Väite metsästyksen ihmisarkuutta lisäävästä vaikutuksesta on kuitenkin pelkkä arvaus, jonka tueksi ei ole olemassa tutkimusnäyttöä. Tutkimusnäyttö osoittaa itseasiassa päinvastaista: kun susia metsästetään, seuraavana vuonna susivahingot lisääntyvät. Tämän arvellaan johtuvan susien laumadynamiikan muutoksista ja laumojen hajoamisista, mikä johtaa siihen, että sudet liikkuvat enemmän ja hakevat ravintoa sellaisista paikoista, joista ne eivät yleensä hae, kuten ihmisten lähettyviltä.
Väite 4: “Susikanta kestää kannanhoidollisen metsästyksen”
Susikannan väitetään kestävän nykyinen kannanhoidollinen metsästys, ja suden suotuisaksi suojelutasoksi on Suomessa määritetty 273. Taso on kuitenkin aivan liian matala. Se on määritelty Luonnonvarakeskuksen julkaiseman tiedon ja EU-oikeuden vastaisesti eikä turvaa susikannan säilymistä ja geneettistä elinvoimaisuutta pitkällä aikavälillä. Susi on Suomessa erittäin uhanalainen laji, mikä tarkoittaa, että sen vaara kadota Suomen luonnosta lähiaikoina on erittäin suuri. Suden lisäksi erittäin uhanalaisiin lajeihin kuuluu myös saimaannorppa.
Kun susikeskustelussa esiintyvät kyseenalaiset väitteet on oiottu, alkaa susien metsästys näyttää huomattavasti kyseenalaisemmalta. Suden aiheuttama vaara on lopulta huomattavasti pienempi kuin usein väitetään. Usein kyse on ennemmin susivihasta ja pelon lietsonnasta kuin todellisesta uhasta. Todellisuus on kuitenkin se, että susi kuuluu Suomen luontoon, ja susikantaa pitäisi ennemmin suojella kuin metsästää pienemmäksi.
Ajatus siitä, että ratkaisemme susien ihmisissä aiheuttaman pelon eläimiä tappamalla, on äärimmäisen ihmiskeskeinen. Susilla on oikeus elää elinpiirissään ilman pelkoa tapetuksi tulemisesta.