Uskoisitteko, jos kerron teille, että aktivismi voi olla paljon muutakin, kuin torille kokoontumista lätkäkauden ulkopuolella? Suoran vaikuttamisen kentällä toimii monia kokeneita ja maineikkaita liikkeitä, kansainvälisiä verkostoja sekä yhteisen hyvän edestä toimivia yksityishenkilöitä ja yhteisöjä, joilla on valmius tukea toisiaan.
Itse olen vuosien monipuolisen vaikuttamistyön kautta huomannut sydämeni sykkivän tälle suoran toiminnan ja demokratian pyhälle liitolle. Mielestäni on läpinäkyvälle ja oikeudenmukaiselle yhteiskunnalle elintärkeää tuoda esiin kaikki mahdolliset vaikuttamisen keinot ja paikat, joita maailma on pullollaan. Poliittiset nuorisojärjestöt voivat olla paljon muutakin, kuin kabinettipoliittisia akatemioita tuleville ministereille, ja se vaatiikin aktiivista puhetta vaikuttamisesta, jota monet nykytilanteen passivoimat poliittiset organisaatiot vieroksuvat.
Olenkin onnellinen voidessani kertoa kokemuksistani Saksan Hammissa toukokuun lopulla järjestetyltä ilmastoleiriltä Hammer Klimacampilta, joka kokosi yhteen aktivisteja ympäri Eurooppaa, ja tarjosi alustan keskustella, verkostoitua, ja toimia ympäristön hyväksi. Klimacamp toimi täysin vapaaehtoisten järjestämänä, ja samanaikaisesti sen kanssa toteutettiin lukuisia ympäristöjärjestöjen mielenosoituksia sekä Ende Gelände -liikkeen joukkoaktio.
Mikä ihmeen Ende Gelände?
Ende Gelände on kansainvälinen kansalaistottelemattomuutta harjoittava ympäristöliike, jonka taustat ovat laajassa hiilivoiman vastaisessa liikehdinnässä. Ende Gelände on vuodesta 2015 lähtien toteuttanut monipuolista aktivismia joukkoaktioiden ja paikallisryhmätoiminnan kautta.
Ende Gelände onkin oiva esimerkki eri yhteiskunnallisten tahojen verkostoitumisesta. Liike näkeekin itsensä ruohonjuuritason ilmastoryhmien, vasemmistopoliittisten ryhmien sekä monipuolisten kampanjaryhmien liittoumana.
Monipuolisena joukkona ei liene yllättävää, että Ende Gelände päätyy myös aktiivisesti osoittamaan tukensa ja ottamaan kantaa moniin rinnakkaisiin yhteiskunnallisiin taistoihin. Näistä esimerkkinä äärioikeiston uhkaa korostava “Climate movement means Antifa” -slogan ja Saksan poliisin toimintaa kritisoivat lehdistötiedotteet.
Tämän vuoden teemana fossiilikapitalismi
Tämän vuoden ilmastoleirin ja joukkoaktion teemat koskivat laajasti fossiilikapitalismin vaikutuksia ympäristöön ja sen yhteyttä kansainvälisiin konflikteihin. Hamm profiloituu kaupunkina tavanomaiseksi teollisuuskaupungiksi. Paikalliset suorastaan hämmästelivät, mitä ihmettä suomalainen turisti kaupungissa tekee. Kuitenkin keskustelun siirtyessä Saksan energiapolitiikkaan löytyi ymmärrys, miksi ilmastoleiri järjestetään juuri siellä.
Saksan hallituksen suunnitellessa jopa 20 uuden kaasuvoimalan rakentamista vanha teollisuusalue muuttuu ristiriitaiseksi pelinappulaksi ympäristökriisissä. Hammia ympäröivälle Ruhrin alueelle suunnitellaan sijoitettavaksi huomattavaa määrää näistä tulevista voimaloista. Tämän vuoden aktion eri ryhmittymien kohteina olikin esimerkiksi suunniteltuja kaasuvoimaloita ja kaasuputkien tuottajia, jotka raportoivat aktion aiheuttamien toimitusvaikeuksien johtavan kalliiseen tuotantokatkokseen lähiaikoina.
Toinen Saksan hallitukselle taloudellisesti houkutteleva ala on sotateollisuus. Siksi yksi Ende Geländen tämänvuotisista kohteista on KNDS-yhtiön tankkeihin terästä valmistava tehdas, jolle aamupäivän kestänyt blokkaus aiheutti satojen tuhansien eurojen tappion tuotantotahdissa. (Tarkemmin aktioista taltioituihin materiaaleihin voi tutustua Ende Geländen sosiaalisen median kanavilta.)
Samalla kun sotilaalliset operaatiot, sodat ja kansanmurhat pyörivät fossiilisten polttoaineiden ympärillä — ja niiden voimalla — valtiot ja yritykset pyrkivät hyötymään niistä taloudellisesti turvallisuuden nimissä.
Miksi näistä asioista tulisi välittää Suomessakin?
Kirjoittaessani tätä tekstiä aloin kuuntelemaan Helsingin Sanomien HS Visio -podcastin jaksoa, joka alkoi sanoilla ”sota on hyvä bisnes”. Ei siis ole lainkaan kaukaa haettua, että tämä ajattelumalli sotateollisuuden suhteen koskisi vain muita maita. Niin Suomessa kuin Saksassakin ollaan innosta pinkeinä viemässä puolustusteknologiaa ja kalustoa pörssiin ja sotatantereelle.
Suomalaista keskustelukulttuuria tunteville tuskin tuleekaan yllätyksenä, että kun itäraja mainitaan, ovat kaikki keinot yhtäkkiä sallittuja. Laajemmat kontekstit ihmisoikeuksista ympäristönsuojeluun siirretään sivuun inisemään ilman sen suurempaa huomiointia.
Onkin vaikea tosiasia hyväksyä, että kansallisen puolustuksen ideaali jyrää päätöksentekoon muuallakin, ja Suomen ohella myös Saksan kaltaiset Euroopan mahtimaat käyvät asekauppaa Israelin kanssa keskellä palestiinalaisten kansanmurhaa. Myöskin monet muut eurooppalaista aktivistikenttää liikuttavat teemat kuulostavat tutuilta suomalaiseen korvaan. Ulkomailla laajaa kiinnostusta herättikin Suomen asemoituminen monen erilaisen kansainvälisen aiheen suhteen.
Puheenaiheeksi nousi muun muassa se, että laitaoikeistolainen AfD yrittää Saksassa aktiivisesti vaikeuttaa aktivistiliikkeiden toimintaa ja vaatia liikkeitä lakkautettaviksi. Gazan kansanmurha koskettaa monia ja nousi usein puheisiin. Myös transhoitojen saavutettavuus ja saatavilla olevat resurssit hormonihoitojen aloittamiseksi aiheuttavat huolta. Kysyttiinpä minulta myös kommunismin tilanteesta Suomessa muutamaan otteeseen.
Myös eroja ja uniikkeja piirteitä oli havaittavissa. Jokaisella maalla ja kaupungilla on omat erityispiirteensä ja historiallinen kontekstinsa. Saksassa Palestiina-keskustelu voi tuoda esiin aatetovereiden välisiä syviä railoja, ja leirissä oli erikseen tilaa ihmisille, jotka kokivat rasismin tai antisemitismin vaikutuksia elämässään. Saksalaiset poliisit käyttivät taktiikoita ja rajumpia otteita, joihin Suomessa ei törmää. Myös yksittäistä rauhallista mielenosoitusta oli valvomassa enemmän poliisiautoja, kuin mitä vaikkapa Lapin poliisilla on käytettävissä.
Erot kotimaiseen aktivismiin
Yksi opettavaisimmista ja erottuvimmista osa-alueista oli kuitenkin kansainvälisen aktivismin resurssit ja erot kulttuurissa aktivismin ympärillä.
Suomessa olen huomannut aktivismi-innon aaltoilevan. Trendit ja liikkeet muuttavat muotoaan, kampanjat ajavat itsensä loppuun suunnilleen yhtä nopeasti kuin kansalaisaloite kerää nimiä, sukupolvien vaihtuessa vanhat aktivistit keskiluokkaistuvat ja jatkuvuus on häilyvää. Eikä tämä keskustelu laannu, kun edustaa tilanteessa Vihreitä, joka puolueena ja liikkeenä monien silmissä tätä elinkaarta kuvaa.
Saksalaiset ihmettelivät suuresti tätä ja suoran kansalaisvaikuttamisen historian puutetta. Sain kunnian puhua Saksassa kaikenikäisille ilmastotoimijoille, ihmisille jotka ovat nähneet eri liikkeiden elinkaaria sekä olleet vaikuttamassa niiden kehitykseen vuosikymmenien ajan. Ihmisille, jotka ovat ylläpitäneet yhteiskunnallisia rakenteita, jotka mahdollistavat maanlaajuisen vapaan liikehdinnän ja järjestäytymisen.
Haluankin tähän yhteyteen liittää oman lempikappaleeni Vihreän liiton historiallisesta vuoden 1990 puolueohjelmasta
”Hyvä elämä on kapinan ja järjestyksen vuoropuhelua. Vaihtoehto- ja kansalaisliikkeet ilmaisevat uusimpia aloitteita ja muutostarpeita. Niissä voi toteutua tässä ja nyt se suora demokratia, jota valtiollisella tasolla pidetään vielä haihatteluna. Kun demokratian viralliset vaikutuskanavat ovat usein hitaita ja tehottomia verrattuna yhteiskunnallisen muutoksen vauhtiin, on suora kansalaistoiminta usein ainoa tehokas keino reagoida tilanteeseen. Emme kuitenkaan halua kapinoida pelkästä kapinoimisen ilosta. Hyvä elämä on kapinan ja järjestyksen vuoropuhelua. Yhteiskunnasta on tehtävä niin avoin ja keskusteleva, että kansalaisliikkeiden ja edustuksellisen demokratian välillä vallitsee jatkuva vuorovaikutus. Tämä merkitsee sitä, että eduskunnasta ja kunnanvaltuustoista on tehtävä aitoja poliittisia elimiä, ei vain hallinnon suunnitelmien siunaajia.
Vihreä Liitto on omalta osaltaan edistänyt tätä muutosta eri tavoin:
- Olemme nostaneet parlamentaariseen keskusteluun kansalaisliikkeiden aloitteita.
- Olemme arvostelleet ankarasti vanhoissa puolueissa noudatettavaa ryhmäkuria, joka lamauttaa elävän mielipiteenmuodostuksen.
- Olemme pyrkineet yli puoluerajojen ja vanhentuneiden ideologisten blokkien yhteistyöhön asiakysymyksissä kaikkien halukkaiden kanssa.
- Olemme herättäneet keskustelua yli päivänpolitiikan syvemmistä ja perustavammista muutostarpeista ja politiikan arvoperusteista.
Näin aiomme jatkaa myös vastaisuudessa.”
Vaikka tämä osa puolueohjelmasta on ropissut vuosien varrella pois, haluaisin edelleen ylläpitää toivoa Vihreistä, ja varsinkin Vihreistä nuorista, jotka ajavat kansalaisliikkeiden etuja ja tukevat niiden toiminnan edellytyksiä.
Elämme ajassa, jossa vallan kahvassa oleva populistinen konservatiivioikeisto kohdistaa julkista paheksuntaa kansalaisliikkeitä kohtaan. Se saa kansan ja median puolelleen kohdistamaan liikkeisiin semanttista sensuuria, jonka jalkoihin jää suuri aatteiden ja globaalien huolenaiheiden kirjo. Aikana, jolloin aktivisteilla on pulaa järjestäytyneistä liittolaisista, olisi entistäkin tärkeämpää, että muistaisimme juuremme ja tukisimme jatkuvuutta sekä liikkeiden välistä yhteistyötä.
Mitä jäi käteen?
Lähdin reissulle tarkoituksenani inspiroitua vaikuttamisesta ja oppia laajemmin yleiseurooppalaisesta aktivismista. Kenties jopa tuoda jotain oppimaani takaisin kotiin mukanani. En kuitenkaan tuo vastauksia tai tarkkaa ohjetta siitä, miten vastaavia suurtapahtumia järjestetään. Paljon mieluummin toivoisin jokaisen tätä blogitekstiä lukevan miettivän esille nostamiani asioita.
Mitä me voisimme tehdä kehittääksemme suomalaisen kansalaisvaikuttamisen jatkuvuutta? Onko omassa kaupungissasi vaadittavat puitteet vapaiden kansanliikkeiden toiminnalle ja liikkuvuudelle? Miten voisimme pitää menneet arvokeskustelut ja taistelut jo saavutettujen oikeuksien puolesta paremmin mielessä? Kuinka voisimme näkyvämmin osoittaa solidaarisuutemme kansainvälisiä ja paikallisia aktivisteja kohtaan?
Näen Vihreät nuoret mielelläni yhä edelleen muun toimintansa ohella kansalaisvaikuttamisen asiantuntijajärjestönä, sillä sitä se on minulle ollut. Ja se jos joku on eurooppalaista vaikuttamisperinnettä kunnioittavaa.
Haluan myös rohkaista kaikkia tämän lukeneita verkostoitumaan kansainvälisesti vaikuttamistyön osalta sekä olemaan aktiivisia kansalaisvaikuttajia omassa arjessaan. Sillä nuoret ja opiskelijat eivät saa antaa ylimääräistä tilaa keskustelussa keskiluokkaistuneille sukupolville, eikä sen militaristisille, auktoritäärisille tai fossiilikapitalistisille pyrkimyksille.