Kohtuutaloudesta puhutaan nyt paljon. Lieneekin hyvä avata, mitä kohtuutalous tarkoittaa ja mitkä sen keskeisimmät argumentit ovat.
Jatkuva kasvu ei ole mahdollista rajallisella planeetalla. Vallitseva talousjärjestelmä perustuu jatkuvalle kasvulle ja luonnonvarojen ylikulutukselle. Talousjärjestelmää pitää muuttaa, jotta ekokriisi saadaan pysäytettyä ja kestävä hyvinvointi turvattua.
Tämä on kohtuutalouden eli degrowthin keskeinen argumentti. Luonnonvarojen ja energian kulutusta pitää laskea ja talousjärjestelmää muuttaa niin, että se ei ole riippuvainen jatkuvasta kasvusta. Tällöin hyvinvointi voidaan turvata planeetan rajoissa.
Jatkuvaan kasvuun perustuva talousjärjestelmä on ekokriisin keskeinen juurisyy. Tutkimustiedon valossa materiaalien kulutus ja talouskasvu ovat hyvin vahvasti yhteydessä, eikä riittävä irtikytkentä näytä realistiselta (tähän liittyen ks. blogisarjan 1. osa).
Tavoitteena luonnonvarojen kulutuksen lasku
On kuitenkin hyvä selventää, että kohtuutalous ei tavoittele itseisarvoisesti BKT:n laskua. Olennaista on luonnonvarojen kulutuksen ja ympäristöhaittojen vähentäminen. Esimerkiksi Suomessa luonnonvarojen kulutus pitäisi laskea noin neljännekseen nykyisestä. Tämä tulee kuitenkin suurella todennäköisyydellä näkymään myös BKT:n supistumisena, mikä tulee hyväksyä, koska ekokriisin pysäyttäminen ei voi odottaa.
Toki asioita voi tehdä jossain määrin pienemmillä tai suuremmilla ympäristövaikutuksilla. Esimerkiksi palvelut saattavat kuluttaa vähemmän luonnonvaroja kuin materiaaliset tuotteet. Kohtuutaloudessa ajatuksena ei siksi ole kaiken taloudellisen toiminnan supistaminen, vaan supistua pitää nimenomaan sellaisten toimintojen, jotka ovat ympäristölle haitallisia ja jotka tuottavat vähän hyvinvointia. Samaan aikaan on mahdollista, että kestävämmät alat voivat jossain määrin jopa kasvaa planeetan rajoissa.
On kuitenkin hyvä ymmärtää, että kaikella taloudellisella toiminnalla on jonkinlaisia ympäristövaikutuksia, eikä mikään voi kasvaa loputtomiin. Kestävimpienkin alojen kasvumahdollisuus on rajallinen. Tästä seuraa se, että vaikka jotkin alat voivat hieman kasvaa, ekokriisin pysäyttämisen seurauksena taloudellisen toiminnan kokonaismäärä tulee hyvin suurella todennäköisyydellä laskemaan, mikä edelleen näkyy BKT:n laskuna. Tämä seikka on tärkeää tiedostaa, jotta siihen voidaan varautua.
Myös kulutuksen ja tuotannon tapoja pitää samalla muuttaa. Esimerkiksi energiantuotannossa tulee irtaantua fossiilisista lähteistä samalla, kun energiankulutusta kohtuullistetaan. Pelkkä fossiilisista irtaantuminen ei siis riitä: kaikella energiantuotannolla on ympäristövaikutuksensa, ja myös energian kuluttaminen aiheuttaa ympäristöhaittoja. Siksi olennaista on samanaikaisesti sekä rakentaa vähäpäästöisempää energiajärjestelmää että kohtuullistaa niin luonnonvarojen kuin energiankin kulutusta.
Puretaan kasvuriippuvuutta ja torjutaan köyhyyttä
Keskeinen haaste kohtuutalouden rakentamisessa on talousjärjestelmän ja hyvinvointivaltion rakenteellinen kasvuriippuvuus. Nykyinen talousjärjestelmä on rakenteellisesti riippuvainen talouskasvusta. Jo talouskasvun puute aiheuttaa ongelmia esimerkiksi hyvinvointivaltion rahoitukseen, työllisyyteen, hyvinvointiin ja yhteiskunnan vakauteen. Nykyisessä järjestelmässä BKT:n supistuminen aiheuttaisikin merkittäviä negatiivisia vaikutuksia.
Tämä on merkittävä ongelma ja este planeetan rajoissa toimivan hyvinvointivaltion rakentamiselle. Yhteiskunnan vakauden ja hyvinvointipalveluiden ylläpitäminen ei voi olla kiinni siitä, kasvaako BKT. Kohtuutaloudessa keskeistä onkin talousjärjestelmän kasvuriippuvuuden purkaminen, jotta aidosti planeetan rajoissa toimivan hyvinvointivaltion rakentaminen olisi mahdollista.
Kohtuutalouteen liittyy myös hyvin olennaisesti ajatus sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Tällä hetkellä kulutus ja esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöt ovat keskittyneet hyvin vahvasti pienelle joukolle hyvätuloisia samalla, kun monen perustarpeetkaan eivät ole tyydytetty.
Kulutuksen pitäisikin laskea erityisesti rikkaiden ja eniten kuluttavien keskuudessa samalla, kun monilla alueilla kulutus voi kasvaa, jotta esimerkiksi nälänhätä ja globaali köyhyys saadaan ratkaistua. Köyhyyden ja nälänhädän ratkaiseminen ei vaadi kasvua, vaan kulutuksen tasaisempaa jakautumista. Siksi tulo- ja varallisuuserojen kaventaminen on keskeistä, jotta hyvän elämän edellytykset voidaan turvata kaikille planeetan rajoissa.
Kohtuutalous tukee hyvinvointia
Moni kohtuutalouden puolestapuhuja painottaa vahvasti myös sitä, että talouden kohtuullistaminen voidaan tehdä niin, ettei se vaikuta negatiivisesti hyvinvointiin. Hyvä elämä on mahdollista huomattavasti nykyistä pienellä luonnonvarojen kulutuksella. On esimerkiksi laskettu, että globaalisti kaikille voidaan turvata hyvän elämän edellytykset vain 30 prosentilla nykyisestä kokonaiskulutuksesta1. Tämä vaatii kuitenkin sitä, että luonnonvaroja käytetään tasaisesti ja järkevästi sellaisiin kohteisiin, jotka aidosti lisäävät hyvinvointia.
Kohtuutalous voisi itse asiassa jopa parantaa hyvinvointia. Jos tulo- ja varallisuuseroja tasataan ja työaikaa lyhennetään, jää ihmisillä enemmän aikaa vapaa-ajalle ja aidosti merkityksellisille asioille, kuten ihmissuhteille. Samalla myös nyky-yhteiskunnan paineita ja vaatimuksia voidaan purkaa. Nykyinen talousjärjestelmä polttaa loppuun ympäristön lisäksi ihmiset. “Enemmän aikaa, vähemmän roinaa” on hyvin kohtuutaloushenkinen ajatus.
Lopuksi on vielä hyvä painottaa: Olemassa ei ole sellaista mahdollisuutta, että nykyinen kasvutalous jatkuisi loputtomasti. Talousjärjestelmä, joka perustuu jatkuvalle kasvulle, kaatuu väistämättäkin ennen pitkää omaan mahdottomuuteensa. Nyt näin on tapahtumassa, mutta katastrofaalisin seurauksin. Muutos pitääkin tehdä ajoissa niin, että ekokriisin pahimmat vaikutukset vältetään.
Kohtuutalous onkin ainoa realistinen visio siitä, miten kestävä ja aidosti planeetan rajoissa toimiva hyvinvointivaltio voidaan rakentaa.
Tämä on kohtuutaloutta käsittelevän blogisarjan toinen osa. Blogisarjan seuraavassa osassa käsitellään konkreettisia toimenpiteitä, joilla yhteiskuntaa voitaisiin asteittain kehittää kohti kohtuutaloutta.