Verokeskustelu sivuraiteilla
Finnwatchin ja useiden muiden kansalaisjärjestöjen viime vuonna käynnistämä, verovälttelyyn puuttumista vaativa 430 miljoonaa -kampanja nousi keskusteluun kun Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi ja oikeistolaiset somekeskustelijat hyökkäsivät sitä vastaan ja syyttivät sitä “puoluepoliittiseksi” ja “yrittäjävastaiseksi”. Romakkaniemi myös kehotti ihmisiä olemaan lahjoittamatta kampanjaa tukeneille järjestöille, esimerkiksi Luonnonsuojeluliitolle ja Pelastakaa lapset ry:lle. Reaktio osoitti jälleen, miksi luonnosta, lapsista ja maailman köyhimmistä ihmisistä huolehtiminen pitää tehdä nimenomaan verovaroin, eikä hyväntekeväisyyden kautta.
Kampanjan nimi tulee summasta, joka valtiovarainministeriön laskelmien mukaan saataisiin valtion kassaan toteuttamalla sen vaatimat toimenpiteet. Sen tavoitteet listaamattomien yhtiöiden osinkoverohelpotusten pienentämisestä ja korkomenojen verovähennysoikeuden tiukentamisesta sekä veroparatiisien toimintaan puuttumisesta ovat hyviä ja kannattavia. Siksi onkin surullista, että keskustelu on pyörinyt sen ympärillä, onko verovälttely oikea termi kuvaamaan kampanjan esiin nostamia ongelmia ja pitäisikö kansalaisjärjestöjen ylipäätään osallistua verokeskusteluun.
Minusta on sinänsä toissijaista kutsutaanko tavoitteita “verovälttelyyn puuttumiseksi”, “veropohjan tiivistämiseksi” vai “veronkiristyksiksi”. On nimittäin selvää, että ne yhtä aikaa paikkasivat verojärjestelmämme aukkoja, tekisivät näiden aukkojen mahdollistaman verosuunnittelun vaikeammaksi, sekä johtaisivat joidenkin ihmisten, myös joidenkin yrittäjien, verotuksen kiristymiseen. Ei tämän ääneen sanomisessa ole mitään pahaa. Verojärjestelmässämme nimittäin todella on ongelmia, jotka suosivat rikkaita ja syövät sen oikeudenmukaisuutta.
Listaamattomien yritysten osinkoverohelpotukset – verojärjestelmämme räikein epäkohta
Merkittävin 430 miljoonaa -kampanjan vaatimuksista koskee listaamattomien yritysten osinkoverotusta ja siihen liittyvää tulonmuuntoa. Listaamattomista yrityksistä, eli sellaisista joiden osakkeista ei käydä kauppaa pörssissä, voi osan osingoista nostaa verovapaasti. Tarkemmin sanottuna listaamattoman yrityksen osakkeenomistaja voi nostaa 8 % yhtiön nettovarallisuudesta osinkoina, niin että 75 % osingosta on verovapaata 150 000 euroon asti. Veroprosentiksi muodostuu tuolloin noin kahdeksan.
Järjestelmä on moneen otteeseen todettu tehottomaksi, investointeja väristäväksi ja rikkaita suosivaksi. Se on myös osaltaan johtanut suurituloisten palkansaajien tulonmuuntoon, eli siihen että hyvätuloiset asiantuntijat nostavat palkan sijaan osinkoja ja maksavat näin vähemmän veroja. Tulojen muuntamisen houkuttelevuuteen on vaikuttanut myös pääomatulojen palkkatuloja lievempi progressio. Vuonna 2017 valtiovarainministeriön yritysverotustyöryhmä esittikin listaamattomien yritysten osinkoverotuksen kiristämistä. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että poistamalla listaamattomien yritysten osittainen osinkoverovapaus voitaisiin saada vuosittain jopa 400 miljoonaa euroa lisää verotuloja.
Listaamattomien yritysten osinkoverojärjestelmää on perusteltu yrittäjäriskillä ja sillä, että osingoista on jo maksettu yhteisövero. Kumpikaan näistä argumenteista ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua. Todellisuudessa järjestelmästä hyötyy ennen muuta pieni rikkaiden omistajien joukko, eivät missään nimessä kaikki yrittäjät. 77 prosenttia verohelpotusten piirissä olevista osingoista maksettiin suurituloisimpaan neljään prosenttiin kuuluville.
Yhteisöveroa koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että osa siitä valuu lopulta työntekijöille matalampina palkkoina ja osa kuluttajille korkeampina hintoina. Osakkeenomistaja kantaa vain osan. Verotusta tarkasteltaessa onkin aina syytä ottaa huomioon verotuksen kohtaanto, eli se kuka veron todella maksaa. Kukaan ei esimerkiksi väitä, että myyjä maksaisi arvonlisäveron, vaikka tämä sen valtiolle tilittääkin. Paras tapa verottaa osakkeenomistajia onkin nimenomaan osinkoverolla, ei yhteisöverolla.
Kuka maksaa koronalaskun?
Olen itse sitä mieltä, että vaikka verojärjestelmän porsaanrei’illä kikkailu ei ole moraalisesti erityisen kannatettavaa toimintaa, vastuu ongelmien korjaamisesta on lopulta lainsäätäjillä. Hallituksen on huolehdittava että verotus on yksinkertaista ja että veropohja on riittävän tiivis. Samalla on varmistettava, että verovarat riittävät julkisten palvelujen, koulutuksen, sosiaaliturvan ja muiden tärkeiden julkisen sektorin toimintojen rahoittamiseen.
Koronaviruksen jälkimainingeissa taloutta tulee elvyttää velalla. Mikäli hallitus on kuitenkin edelleen sitoutunut tavoitteeseen julkisen talouden tasapainottamisesta, ei laskua siitä tule sälyttää köyhimpien suomalaisten harteille. Oikeudenmukaista on, että toimet kohdistetaan maksukyvyn mukaan. Tämä vaatii 430 miljoonaa -kampanjassa esitettyjen toimenpiteiden lisäksi esimerkiksi pääomatuloverotuksen progression lisäämistä.
Ennen kuin jälleen sanotaan että talouden tasapainottamiseksi on “pakko” tehdä leikkauksia, olisi suurituloisimpien suomalaisten verotusta syytä korjata oikeudenmukaisemmaksi.
Ville Tynkkynen
Liittohallituksen jäsen
Kuva:
Reima Kuukka